Välillä muakin olisi huvittanut vain istahtaa alas.
Joukossa oli selvästi myös joitain taideryhmiä tai jotain, jotka istuivat piirtämässä ympäröiviä patsaita.
Kierreportaat riemukaaren huipulle.
19.6. – Louvre ja riemukaari
Oli hyvä yö, meidän hotelli vaikuttaa olevansa hintansa väärti. Aamupäivällä päästiin viimein liikkeelle ja matkattiin metrolla Louvreen. Maksettiin turhaan liput, huomattiin vasta ulos tullessa, että 18-25-vuotiaat EU-kansalaiset olisivat päässeet ilmaiseksi… Jaksettiin pyöriä ympäri museota yli kolme tuntia, kunnes alkoi puuduttaa. Maalauksia sitä vielä katselikin ilokseen, mutta loputonta määrää patsaita ei jaksa. Ja koska ei otettu sellaista kuulokkeiden kautta tulevaa opastusta/esittelyä (audio-guide tai joku sellainen), ei voitu siinä samalla tutustua mihinkään kovin syvästi.
Kahlattiin läpi kaikki tunnetuimmat teokset. Karkeasti sanottuna Mona Lisa oli aika mitätön. Moni suurempi taulu oli paljon vaikuttavampi. Sellaiset seinän kokoiset öljyvärimaalaukset erityisesti, ei herranjumala kuinka paljon sellaisen eteen on nähty vaivaa ja aikaa. Ja olkoonkin että on vanha, mutta mun mielestä oli tyhmää katsoa, kuinka ihmiset muuttuivat epäajatteleviksi, tuuppiviksi nuijapäiksi, kun itse kunkin piti väkipakolla päästä eturiviin ottamaan itsestään ja Mona Lisasta yhteiskuvaa. Tai sitten kuvaa pelkästä Mona Lisasta, vaikka senkin voi kuka tahansa tsekata netistä, että miltä se täti oikein näyttikään.
Nähtiin kaikenlaisia aarteita, kuvittelen mielessäni miten niistä suuri osa on jotain sota- ja ryöstösaaliita. Muiden kulttuurien aarteita ja perintöä. Miksi juuri Louvressa? Liian iso ja täysi. Tukala. Ollakin, että tänne on tarkoituksella keskitetty kaikkea.
Tarkoitus oli jatkaa matkaa Notre Damelle, mutta paikannus meni päin mäntyä ja käveltiin ihan väärään suuntaan. Muutettiin sitten suunnitelmaa ja käveltiin riemukaarelle, jossa oli ollut tarkoitus käydä jo eilen. Kadut oli täynnä autoja, puistot ihmisiä. Pariisi tuntuu ahtaalta, mutta puistoissa on ihan mukavasti avaraakin tilaa.
Juuri kun päästiin riemukaaren huipulle, alkoi tihuttaa ja maisemia tähyillessä kauempana saattoi nähdä salamointia. Takaisin maanpinnalle palatessa tihku oli muuttunut rankkasateeksi, maa lainehti ja mun Converset kastuivat läpi. Jotenkin se sade oli silti niin virkistävää, että mua vaan nauratti.
Wi-Fi ei tietenkään meidän hotellihuoneessa asti toiminut, joten datailut sai hoitaa aulan sohvilla. Edellisen ”hotellin” jälkeen en kyllä valita. Siellä nettiyhteys ei toiminut edes aulassa. Ja täällä sentään on puhdasta, huoneessa on kylpyhuone (jossa on jopa kylpyamme) ja minibaari, joka hoitelee jääkaapin virkaa. Siivooja tosin herätti meidät eilen aamulla jo ennen yhdeksää, ei samaa uudestaan kiitos.