INTERRAIL-päiväkirja – München, osa 2

16.6. – Münchenin eläintarha

Joku britti herätti mut yöllä kailottamalla ulkona epävireisesti niin että koko katu kaikui. Sitten kirkon kellot aloittivat mekastamisen aamuseitsemästä eteenpäin. Parin tunnin päästä nousin sängystä väärällä jalalla.

Kerättiin kamat, syötiin nutellaleipiä ja chekattiin ittemme ulos hotellista. Vietiin rinkat asemalle säilytyslokeroon ja lähdettiin tappamaan juna-matkaa edeltävää aikaa Münchenin eläintarhaan. Eläintarha oli lähinnä lapsiperheiden kohde, voi sitä pikkulasten määrää… Ei ihme, että kokoajan oli tarve höpöttää lapsista ja vauvoista. Mutta sulauduttiin kyllä ihan hyvin joukkoon, vaikka ihmiset tuijottivatkin mua ja mun hattua. Olihan se aika safari-look…

Koluttiin koko tarha läpi, mutta ei löydetty karhua. Joka paikassa haisi vähän epämiellyttävältä, pääteltiin sen lähtevän ympäri eläintarhaa sijaitsevista eläinten vesialtaista. Käveltiin suurin osa matkasta takaisinpäin asemalle, ja mulle ilmaantui ikävä päänsärky. Datailtiin kännyköillä kolme tuntia yhdessä rautatieaseman kahvilassa, mun sieltä tilaama juustokakku oli pahaa. Käveltiin eväiden ostamisen toivossa turhaan radan varrella sijaitsevaan Lidliin, se ei ollut auki. Oletettavasti vessojen siivoojana työskentelevä tyyppi piti pöytää vessojen edessä ja velotti 50 senttiä per vessakävijä. Kiva sivubisnes. Mun pahentunut päänsärky lähti ihan vain ruualla ja juomalla. Rautatieaseman nuudeliravintola Nipponnudels oli taivas.

Oltiin ajoissa kyttäämässä meidän Pariisin junaa. Ahdas kuuden hengen nukkumavaunu, saatiin ala- ja keskipeti. Onneksi voimat olivat riittävän poissa nukkumiselle. Muuta siinä vaunussa ei oikein mahtunutkaan tekemään, kuin makamaan omalla vuoteella.