INTERRAIL – Berliini, osa 1

Tästä alkavat meidän interrail-matkasta kertovat, mun matkapäiväkirjan flow-tyyppisesti kirjoitettujen tekstien avulla rustatut postaukset. Jonain päivinä kuvia ja/tai tekstiä on hirmuisesti, toisina ei. En halua tunkea samaan postaukseen liikaa asiaa ettei tule ähky, joten näitä tulee ennemmin lyhyempinä, esimerkiksi yhdestä tai kahdesta päivästä kertovia postauksia suuremmassa määrin, kuin monesta päivästä kertovia megapostauksia ja pienempi määrä. Jos jostain syystä löydän turhaa aikaa töiden, lukemisen, lorvimisen ja sosiaalisen elämän lomasta, näitä voi ilmestyä aika tiheästikin (jos vertaa normaaliin kaksi postausta viikossa -tahtiin).

Pääosa näistä postauksista on matkapäiväkirja -tyylisiä kuvitettuja juttuja meidän reilin eri päiviltä.

Niiden lisäksi teen postaukset ainakin kuluneen rahan määrästä/kohteista, hotelleista/majoituksista, sekä ehkä ostoksista ja jostain muusta, mikäli keksin/joku muu keksii jonkun järkevän tai mielenkiintoisen aiheen. Ja toki myös täysin interrailiin liittymättömiä postauksia, ettei tulisi yliannostusta itelle tai muille. Kyllä tässä lomalla pitäisi vähän jotain muutakin tehdä, kuin haikailla päättyneen reissun perään…

12.6. – Berliiniin saapuminen

Selvittiin hengissä lennoista ja löydettiin tiemme ulos Berliinin Tegelin lentokentältä. Saksassa muutamaan otteeseen vieraillut ystäväni kertoi mulle ennen lähtöä, että Tegel oli jo ollut tarkoitus purkaa, mutta siellä se vaan oli toiminnassa edelleen. Vanha ja kämänen lentokenttä, jossa kaikki ei välttämättä toimi ihan niin kuin pitäisi. En itse jaksanut siihen erityisesti perehtyä, tärkeämpää oli löytää keino matkustaa lentokentän kupeesta kaupunkiin ja löytää se hostelli, jonne me oltiin etukäteen varattu huone kahdeksi yöksi.

Oikea bussi löytyi kohtalaisen helposti, mutta itse bussimatka tuntui ihan loputtomalta. Varsinkin kun istuttiin koko matka bussin takaosassa, joka oli kuumempi kuin mun kesäisin saunan lämpötiloja lähentelevä pökötti. Bussista noustua yritettiin ensin kävellä tiemme keskustasta hostellille, mutta Roopen kännykän gps-paikannus huijasi ja käveltiin ensimmäistä (muttei viimeistä) kertaa vähän harhaan. Onneksi tajuttiin ottaa metro, säästettiin hurjasti niin selkää kuin jalkoja. Painava rinkka + pitkä kävelymatka + paahtava aurinko = tuskaa.

Hostellin respa puhui hyvin epäselvää englantia, mutta huone oli mukava, vaikka kylpyhuone jaettiinkin viereisen huoneen kanssa. Ensimmäiseksi jätettiin rinkat huoneeseen ja paineltiin kaupungille etsimään ruokaa. Syötiin valtavat annokset halpaa ja hyvää sushia, sitä ennen mulle meinas tulla nälkäisen naisen ärrinmurringräyh. Kaikki ne sisuksiini ahtamat 24 makirullaa sen sijaan tekivät olosta aika vyörypallomaisen.

Roopella hiersi tennarit, mä kuvailin skeittareita ja paistoin turistiuttani. Aurinko tuli, aurinko meni, hiki jäi. Sammuttiin kuin saunalyhdyt väsymyksestä jo yhdeksältä illalla, vaikka oli tarkoitus suunnitella seuraavan päivän nähtävyysreittiä ja seuraavaa junamatkaa&majoitusta suunnalta Baijer. Jännäsin, onko siellä vielä tulvavesiä. Ärsytti, kun hostellin lähellä ei ollut mitään mielenkiintoista. Vitutti, kun Roopen kännykkä yhdisti Wi-Fiin ja mun ei. En silti ollut minä tällä kertaa, jolla oli pieni kärttymysväsymys kun herättiin niiltä viiden tunnin iltaunilta vain kipaisten hammaspesun kautta takaisin yöunille.