Interraililta kotiuduttu & pääsykoetulokset saapuivat

Mä saatan pyörtää puheeni siinä vaiheessa, kun mun päälle kasataan kaiken maailman kotityöt sun muut hommat, mutta ihanaa olla kotona. 

Siinä missä jonkun viikon mittaisen aurinkoloman jälkeen tuntuu, ettei millään matkalla koskaan käynytkään, niin tän reissun päätyttyä tuntee kyllä olleensa poissa.

Meidän kone laskeutui Suomeen tuossa puolen yön aikoihin, ja muutamien lentokentällä tylsyyksissäni torkkumieni päiväunien takia mä kukun edelleen hereillä. Sitä paitsi pää on muutenkin liian täynnä asiaa, että osaisin rauhottua.

Tavarat pakattuina hotellihuoneessa ennen check-outtia, ja Helsinki-Vantaalla rinkan alle melkein lyhistyvä minä.

Mulla on kaksi asiaa, joista haluan nyt saada väännettyä tähän muutamat sanat. 

Ensimmäinen jatkuu reissumeiningeissä. Mulla on monia matkapostauksia tehtävänä, ja paikoista riippuen kuvien ja kerrottavien määrät vaihtelevat hyvin paljon. Tuon kolmen viikon interrailin aikana ehti sekä tapahtua jänniä, että olla tapahtumatta mitään erikoista, mutta onneksi pidin edes jossain määrin vähän kulu-&matkapäiväkirjaa, jotta pystyy jälkeenpäinkin palailemaan reissutunnelmiin.

Varmaan myös jonkin näköiset kokoavat kululaskelma-, ostos- ja vinkkipostausten tapaiset voisivat olla ihan mielenkiintoiset sellaisten matkapäiväkirjamaisten postausten rinnalle. Kunhan vain keksin, miten ne saisi järkevästi toteutettua. Jos on toiveita, otan niitä vastaan!

Meidän reilireitti suurpiirteisesti. Kuva aukeaa klikkaamalla suurempana&selkeämpänä uuteen ikkunaan! Alkuperäinen karttapohja löytyy osoitteesta vr.fi.

Toiseksi asia, joka vaikuttaa mun loppukesään, loppuvuoteen ja oikeastaan varmaan koko loppuelämään: Mä pääsin sinne Tampereelle opiskelemaan! 

Mun pisteet oli yhteensä 21,68 ja sisään pääsi alimmillaan pistein 20,67. Musta tulee arkkitehtiopiskelija silläkin uhrauksella, että perhe ja poikaystävä jäävät tänne Espooseen, kun mä muutan yksikseni uudella paikkakunnalle. Opiskelijakämpän etsintä alkakoon..!

Niin kiehtovaa, mutta samalla niin hemmetin jännittävää. Mä muutan suunnilleen kuukauden päästä kotoa, enkä oikeastaan oo vielä edes täysin sisäistänyt koko asiaa. Mutta kaikki ajallaan, toissapäivänä mä en vielä edes käsittänyt sitä tosiasiaa, että nukkuisin tämän yön jo omassa sängyssä…

Nyt iski viimein se kauan odotettu unettava väsymys, että paranee painua voipuneissa voittajafiiliksissä treffeille oman rakkaan sängyn kanssa. Sitä on kaivattu yhtä paljon kuin juomakelpoista kraanavettä, kotiruokaa sekä yleistä turvallisuuden tunnetta.