22.6. – Barcelonan auringon alla
Tän majoituksen hintaan kuuluu sentään aamupala mukaan, vaikka se ei todellakaan mikään kummoinen olekaan. Olipahan sentään jotain ruokaa ja joku syy nousta aina kohtalaisen aikaisin ylös. Muutenkin huoneista pitää poistua yhdeksitoista, kun henkilökunta aloittaa siivoamaan.
Sain sen mitä Barcelonalta odotinkin: aurinkoa, lämpöä, kevyitä kesävaatteita ja rantamaisemia. Pieni rantaloma kaikkien kuumien kaupunkien koluamisen lomassa. Oikeaa rentoutumista. Vietettiin ainakin pari tuntia rannalla köllötellen ja sen jälkeen käveltiin ympäriinsä rantatietä.
Vähän myöhemmin päivällä selvisi, että se mun huolella iholle läträämä suojakertoimen 20 aurinkorasva ei riittänyt mihinkään. Helvetti. Oon punalaikukas. Varsinkin jaloista. Ja silmäluomet palo, kun otin aurinkolasirajojen pelossa aurinkoa ilman, että oli lasit päässä. Ei ihan ensimmäisenä olisi tullut mieleen, että palaisin silmäluomista…
Paras tapa suojautua auringolta on piiloutua vaatteiden sisään, mutta koska mulla oli vain kahdet liian paksut pitkälahkeiset housut mukana, tuli iltaohjelmaan mulle kevyiden housujen/maxihameen etsiminen. Tarttui mukaan vähän muutakin, mutta minkäs teet, kun ne kaupat pursus kaikkea täydellisesti mun mieleen olevaa ja kukkarolle sopivaa ihanaa… Iskä tekstasi, että tartteittaisiin vähintään suojakertoimesta 35 ylöspäin olevaa aurinkorasvaa, ja koska löydettiin vain suojakertoimien 30 ja 50 rasvat, valittiin se vahvempi. Tuskin rusketutaan enää koko loppumatkan aikana yhtään enempää.
Läträttiin aftersunilla, meni varmaan melkeen koko se purkillinen. Huomenna näkee, kehtaako liikkua ihmisten ilmoilla. Tänäänkin teki jo aika tiukkaa. Silmät, otsan alaosa ja jalat punottaa. Näytän naurettavalta kun kävelen varjoisilla kujillakin pilottilasit päässä. Eikä nää mun ostamat ohuet kesähousutkaan oo mistään huomaamattomimmasta päästä, kun loistavat oranssein ja sinisin kuvioin. Harmittaa aika kovasti, että paloin taas, vaikka luulin suojautuneeni tosi hyvin…
3 Responses
Must on jotenki vuosien saatossa tullu hirvee aurinkorasvafriikki et etelään mennessä pakko aina olla sekä 30 että 50 suojakertoimen rasvat :DD läheisetki on päässy mun auringolta suojelun kohteeks (sukulaisetki itseasiassa…) ja yllättävää kyllä mä sitten oonkin se joka ei pala (eikä kyllä rusketukkaan). Musta vaan kannattaa ennemmin olla liian varovainen.. enkä vaqn tajuu niitä ihmisiä jotka viikon putkeen grillaa moneen otteeseen palanutta nahkaansa biitsillä ja ehkä ihan pikkusen laittaa rasvaa jos sattuu muistamaan..
Oho tulipas avautuminen 😀 anyways kivoja paikkoja ootte valinnu teiän interrailiin jq mielenkiinnolla ootan jatkoa 🙂
En siis tullu saarnaamaan
Riikka: Jooo mä huolehdin yleensä tosi hyvin, mutten oo ollut kesäkuukaisina etelässä kuin viimeksi joskus kymmenisen vuotta sitten. 😀 Ihan eri säteilyasteet kuin talvisin Kanarian saarilla, johon meidän perheen aurinkomatkat on yleensä suuntautunu, joten ei osannut arvioida oikein. 🙂 Oon samaa mieltä että ennemmin oon valkonen kuin punanen, ei huvita saada mitään ihosyöpää… Kiva kuulla, ja lisää tulee! 🙂
Oho mun kommentti onki jääny jotenki kesken 😀 mä oon taas just kanarialla niitä ainoita kertoja itteni polttanu 😛 petollisia noi vesipuistot… Nyt elokuussa onki sit luvassa parin vuoden tauon jälkeen etelänmatka kyprokselle ja oon päättäny ottaa vähän rennommin et sitä väriä pikkusen ehkä tarttuiskin 🙂