21.6. – Junamatka ja saapuminen Barcelonaan
Vääntäydyttiin ylös, pakkailtiin ja istuttiin aulassa datailemassa, kunnes checkattiin ulos ja paineltiin juna-asemalle. Äiti varoitteli varkaista junissa ja kaduilla, ne siellä kotona juhlii nyt juhannusta.
Junamatkat menivät hyvin, meillä oli yksi vaihto Figueresissa, jonne saavuttiin pian Ranskan ja Espanjan rajan ylitettyä. Junan vaihtaminen ei ollut kovin mukavaa, kun vaihtoaika oli tosi lyhyt, eikä uudessa junassa lukenut ulkopuolella määränpäänä Barcelona vaan Madrid. Siinä sitten lähinnä päätettiin seurata muita ihmisiä hyppäämällä siihen viereisellä raiteella seisovaan Madridin junaan, ja sen jälkeen vasta selvisi, että kyseessä on juuri oikea juna.
Oudointa oli, ettei kummassakaan junassa tarkastettu lippuja.
Päästiin perille Barcelonaan iltayhdeksän aikoihin, ja heti ensimmäiseksi hotkaistiin mäkkäriateriat napaan. Metrolla eteenpäin, suuntana vilkas turistikatu La Rambla. Etsittiin meidän hostellia, mutta kännykän gps-paikannus kusi taas ja käveltiin täysin väärään suuntaan. Pienemmillä kaduilla oli pimeää pelottavaa, ja kaikki, jotka eivät loistaneet turistiuttaan, näyttivät epäilyttäviltä. Painavan rinkan kanssa on aina niin mukavaa kävellä harhaan. Varsinkin myöhään illalla. Varsinkin sellaisten ikävien kokemusten jälkeen, kuin silloin ekana Pariisi-iltana.
Löydettiin perille, kun yhden toisen hotellin aulatyöntekijä neuvoi meille reitin. Huone on okei, mutta kerrossänky ihan kamala. Ja kun vielä matkarasituksen, väsymyksen ja harhaan kävelyn aiheuttaman jännityksen jälkeen luulin hukanneeni äidiltä mukaan saadun munalukon (joka on tarpeen, kun huoneessa on lukolliset säilytyslokerot), niin kyllä vähän nous tunteet pintaan. Siihen paras ratkaisu oli vain pistää pää tyynyyn ja muistaa, että nyt ei ainakaan olla enää Pariisissa.