Viime päivien saavutuksia, vai miksikä niitä kutsuisi.
Kai sitä vähän voi iloita tiedosta, että lakin ja ylioppilaan tittelin tulee tänä keväänä saamaan, vaikka olisikin ollut siitä etukäteen käytännössä jo täysin varma.
Kevään yo-kokeiden tulokset olivat samaan aikaan sekä helpotus että pettymys, mutta mitä näinkin voimakkaalta itsekriitikolta oikein odottaa saattaa. Varsinkaan, jos menee sössimään juuri sen aihealueen, jonka kuvittelee handlaavansa ilman ongelmia. Eli äikästä tuli E, koska esseekokeista pisteitä herui vähemmän kuin koko lukion aikana yhdestäkään kirjoittamastani esseestä. Jos olisi ollut edes oman keskitasoani alarajaa, niin olisi tullut L. Mutta ei, jäi 9 pistettä vajaaksi siitä…
Historiasta tuli se tavoittelemani E, mutta koska jokereiden pisteet nousivat sen verran, että tuo jäikin vain kahden pisteen päähän ällästä, niin hiukan kyllä jurppii. Toisaalta hauskaa, luulin että se oli ennemminkin siinä M:n ja E:n välimaastossa, haha! Pitkä matikka oli helpostus kun napsahti C, vaikka joskus muinoin kuvittelinkin tavoittelevani siitä M:ää.
Eli eipä näy yo-todistuksessa sitten sitä haaveilemaani yläsuoraa ällästä beehen.
Tästä syystä harkinnassa olisi syksyn yo-kokeiden osalta yrittää englannin lisäksi korottaa myös äikkää… Mitä jos silloin olisikin parempi onni tehtävänantojen suhteen? Kohta pitäisi päättää, mihin oikein osallistuu vai osallistuuko ollenkaan. Vaikeeta.
Mites muilla nyt keväällä kirjottaneilla? Onko kaikki nyt pulkassa, jotain vielä kirjoittamatta, vai edessä joidenkin jo kirjoitettujen aineiden korottaminen? Ja onnea ylipäätänsä kaikille uusille ylioppilaille! 🙂
Vasemman puolimmaisen kappaleen osalta epäonnistuneet hameosan kaavapalat.
Toinen niin kutsutta ”saavutus” oli se, että pääsin taas jatkamaan tuon yo-mekkon tekoa.
Hiukan hitaasti sujuu, ottaen huomioon ettei juhliin ole enää edes paria viikkoa. Broidi sai viimein tehtyä tuon jalkasysteemin, ja kertoi vuolaasti miten hänen yhteiskuntaopin kokeesta saamansa kutonen johtuu siitä, että jätti välistä tärkeän kertaustunnin, koska oli tekemässä mulle tätä sovitusnukenjalkaa. Tiedä tuosta sitten, lieneekö koko totuus…
Yllä olevassa kuvassa näkyy mittailemani kaavat, joiden avuille tein kokeiluversion tuosta kukkakankaasta. Ja hyvä että tein, koska tällä kertaa kaavat eivät ihan toimineet. Nuo ovat ensimmäiset kaavat, joiden jälkeen tein myös toiset, joista ei ole kuvaa. Oli muuten huomattavasti vaikeampi kuin yläosan tekeminen…
Sain kuitenkin kursittua osat kiinni toisiinsa. Ompelin myös ylä- ja alaosan yhdeksi kappaleeksi. Takasaumassa on muutama sentti ylimääräistä kangasta, ja päätin, että suljen sen vasta vetoketjun ompelun yhteydessä. Sen taas ajattelin tehdä vasta sitten, kun olen saanut harsokankaan laitettua. Ja jos hameosan teon pystyi määritellä sanalla vaikea, niin mä en ole varma, millä sanalla mä kuvailisin tätä harsolla pelleilyä. Painajainen?
Toisella puolelle takaosaa olen tuota harsoa saanut laitettua, eikä mitään hajua, miten jatkan tästä etupuolelle. Helmastakaan ei ole harmainta aavistusta, miten sen toteutan. En tahtoisi, että pohjamekko näkyisi lähes ollenkaan, mutta tuo harso on niin läpinäkyvää, että ongelma on taattu. Saattaa myös olla, että pitää läksiä vielä kertaalleen eurokankaaseen hakemaan lisää tuota harsoa – mikäli sitä on edes jäljellä.
Aika pörrönen kuva, mutta mainittakoon viimeiseksi saavutukseksi vielä nää hiukset. Koko punaisesta hiusväristä eroon pääseminen sujui niin helposti, etten vois olla tyytyväisempi. Tunnustan, että unohdun välillä fiilistelemään näitä peilin eteen… ehe.
Huomenna on arkkitehtimatematikan pääsykoe. En osaa sano, oonko tyytyväinen valmistautumispanokseeni. Sen verran uskoa sentään riittää, että oletan pääseväni siitä läpi. Keskiviikkona mulla alkaa kahdeksan päivän mittainen intensiivikurssi, joka on tukena noihin kesäkuun tokalle viikolle sijoittuviin, neljä päivää kestäviin piirustus- ja suunnittelukokeisiin. Intensiivikurssin loputtua on yksi välipäivä, jonka jälkeen onkin jo kesäkuun ensimmäinen päivä ja ylioppilasjuhlat. Kauheeta kuinka aika kuluu loppujen lopuksi tosi vikkelään!
ps. Tekeillä eräästä vielä keskeneräisestä DIY-projektista postaus, mutta säästän sen ensi viikolle, kun ei ole tarkkaa tietoa, miten hyvin tuon intensiivikurssin sun muiden lomasta ehtii postauksia väännellä…
7 Responses
mulla tuli äikästä M vaikka äikän numero on ollut ala-asteelta saakka 9 tai 10 😀 en nyt muista enää yritinkö korottaa sitä, mutta M tuolla paperissa edelleen heiluu.
onnea sulle ! 🙂
Poikaystävä kirjotti äikästä ja yhteiskuntaopista C:t ja enkusta ja lyhyestä matiksta L:t 🙂
Katja: Voi vitsit! Mutta M on kuitenkin hyvä. 🙂 Mäkin käytännössä tavoittelin äikästä E:tä, mutta kun yo-tekstitaito meni niin himskatin hyvin, niin tavoitteet lopputuloksen suhteen nousi. D: Enkä siihen uuteen tavoitteeseen sitten yltänytkään, kun se essee kusi… Kiitos! 🙂
Martta: Oi kiva kuulla, paljon onnea hänelle! 🙂 Omakin poikaystävä kirjoitti (muun muassa) pari ällää, pitkästä matikasta ja kemiasta. 😀 Jotkut ne osaa….
Ymmärrän tuskasi äikän suhteen, itsekin oon yleensä ollu 50-55 pisteen kirjoittaja, mutta nyt kanssa läsähti E:hen 😀 Saatana. Onneksi psykan L vähän kompensoi pettymystä.
Poonamus: Oivoi. 😀 No mutta hienot tulokset sulla silti! Itseäni vähän harmittaa, kun ei ole sitä yhtä ällää kirsikkana mutakakun päällä. :< Mutta ei mahda mitään, näillä mennään!
Itelle tuli rivi EMMCCB järjestyksellä lyhyt matikka, äikkä (mikä saavtuus, terveisin kurssinumerot 5-7 :D), terveytieto (syksy), biologia, psyka (syksy, miks ees kirjotin näin monta reaalia 😀 omphan sukulaisille ihmeteltävää, oon sekä isän että äidin puolelta suvun kolmas ylioppilas) ja enkku! Pisterajoista en tiiä jäikö mikään johonkin parin pisteen päähän seuraavasta, koska kysyin vaan kanslistilta et mikä tuli mistäkin! Vähänhän tuo matikka harmittaa, koska alustavat oli 52 ja tuskin siitä ovat ainakaan laskeneet ja muistaakseni vuoden 2008 jälkeen tolla pistemäärällä ois saanu L:n lukuunottamatta viimesyksyä ja tätä kevättä, nyyh. No, melkeen kaikista kursseista on tullu 9, niin toi E on siihennähden tosi kiva – ja amk hakiessa L/E on samat pisteet, vaikka sinne tuskin pääsykutsua tuleekaan kun tuo äikän alustava E muuttui M:ksi, oon meinaan niin rajoilla pääsykoekutsupisteiden kanssa 😀 Kaikki on nyt siis pulkassa, en varmaan mene uusimaan mitään. Jos saisin tietää pääsenkö kouluun ennenkun noihin syksyn kirjotuksiin pitää ilmottautua, niin voisin harkita tuota korottamista mikäli en pääsisi johonkin opiskelemaan – olisipa jotain tekemistä syksyksi sitten. Selkeä lause tuli muuten 😀
Ja jos toi meininki jatkuu sun mekon tekemisen suhteen (en nyt meinaa vauhtia vaan tota miltä tuo takaosa näyttää :D), niin kyllä siitä tosi hyvännäkönen tulee 😀
AGENTTTI: Oho, kirjotitpa paljon. 😀 Mä ajattelin aluksi myös kirjoittaa 6 ainetta, mutta jätin sen terveystiedon pois, olis ollu ihan turha… Mut hieno rivi! 🙂 Tosta äikästä sen verran, että siinä missä mä nurisen kun ei ihan ällään yltänyt, niin poikaystävä meni niihin äikän kokeisiin "jospa edes C:n sais"-tunnelmalla, ja pamauttikin sitten E:n. D: Reiluu…
Mut varmaan ihana tunne kun kaikki on pulkassa! Mä nyt sitten ilmottauduin äikän ja enkun korotuksiin, pitäis vielä käydä koululla vahvistamassa ne. Eli vielä tuun kirjottamaan, vaikka samanlaisia paineita en kyllä tuu ottamaan!
Haha kiitti, toivotaan näin. 😀