Mutta mitä tapahtui punatukalle? – Testissä Colour B4 värinpurku

Vaikka harkitsin pitkään ja tarkkaan, ennen kuin värjäsin hiukset oransseiksi, ne värjätyn tukan huonot puolet tuntee kyllä tosissaan vasta siinä vaiheessa, kun se väri on jo päässä. Ei tunnu mukavalta se inhottava juurikasvu tai tietoisuus siitä, että kesällä sen värin ylläpitäminen on yhtä tuskaa. Saatika se, että reilatessa edustaisin ympäri Eurooppaa kera epäluonnollisen juurikasvuisen pehkoni. Vaikka pidänkin räväkästä tukasta ja koen, että oranssi sopii mulle. Ja vaikka ne ovatkin juurikasvuttomina & uutuutta kiiltävinä oikein ihanat.

Oman luonnollisen hiusvärin hyvien puolien lista voitti ohitse lipuneiden oranssien muutostuulien. Ei värjäämisurakoita, ei juurikasvua, pisamat näkyisivät paremmin, meikkamattomuus ei näyttäisi yhtä pahalta ja rusketuskin saattaisi jopa erottua. Kuulostaa niin hyvältä.

Hirveä halu päästä oranssista eroon syntyi viimeistään siinä vaiheessa, kun katselin kuvia viime kesältä. Oli pakko todeta, että kyllä noi oikeastaan näytti aika hyviltä.

Kuvia viime kesältä, vähän vaihteleva hiusten sävy valon määrästä riippuen.

Mutta kun perinteinen värinpoisto on mun Ei, älä ikinä koskaan -listalla, niin mitä vaihtoehtoja sen ja superkauan kestävän uudelleen kasvattamisen jälkeen oikein jää? Onneksi google ymmärtää epämääräisemmätkin hakusanat, ja vastaukseksi mun ongelmaan löytyi lupaavalta vaikuttava Colour b4.

Colour B4 ei ole ihan perinteinen värinpoistoaine, sillä se ennemminkin purkaa kuin poistaa väriä. 

Ja siis nimenomaan vaan värjättyä väriä, eikä vaikuta millään lailla juurikasvuun! (Täydellistä, koska mieli ei tehnyt platinablondijuurikasvua.) Samalla aine on hellävarainen eikä vahingoita hiuksia samalla tavalla, kuin mitä nuo värinpoistot (tietääkseni) normaalisti tekevät.

Vaikka nettikeskusteluissa kerrottiin, että tätä löytyisi Suomestakin ihan tavallisista marketeista, niin parin tuloksettoman etsintäreissun jälkeen päädyin tilaamaan pari pakettia Colour B4 extra strenght:iä netistä. Viikko tilauksesta eteenpäin saapui lappu, että paketin voi noutaa postista. Purkista löytyi kolme ainepurkkia, käsineet ja englannin kieliset yksityiskohtaiset ja tarkat ohjeet. En niitä tässä kokonaisuudessaan toista, mutta ne on tosissaan hyvät ohjeet! Kannattaa seurata niitä tarkasti.

Ohjeiden mukaan mentäen purkkien A ja B aineet yhteen, sekoitus ja tökötti päähän. Tosin ei se mitään tököttiä ollut, vaan sellaista löysää ja tosi riittoisaa ainetta. Olin ostanut kaksi pakettia, mutta loppujen lopuksi tarvitsinkin vain yhden. Ja silläkin sai läträtä oikeen urakalla. Kun kaikki aine oli päässä, käärin hiuksiin elmukelmua, koska ohjeessa neuvottiin sen säilövän lämpöä, joka on prosessin osalta tärkeä asia. Sitten kekkuloin niine hyvineni ympäri kämppää 60 minuutin vaikutusajan verran.

Olin alustavasti lukenut, että se aine haisee tosi pahalta, mutta joko mulla on huono hajuaisti tai sitten mun mielestä paha haju on vähän erilaista, mutta ei se nyt niin pahalta haissut. Tosin kummatkin veljet valittivat sitä hajua, eikä toinen voinut käydä edes kylppärissä vessassa, kun siellä haisi niin pahalle. Henrin sanoin ”ihan niinkuin likapyykille”. Mutta ainakaan se ei saanut mun silmiä vuotamaan, kuten se aine, jolla värjäsin nää kutrit oransseiksi.

Huuhteluvaiheessa hiukset tuntuivat sellaisilta narskuvilta. Ei siis huonoilta, mutta sellaisilta kipeästi hoitoainetta kaipaavilta, ja ongelma hoituikin runsaalla määrällä ihan tavallista hoitoainetta. Kuivaamisen jälkeen eivät tuntuneet enää yhtään epänormaaleilta, vaan normaalin pehmeiltä, sileiltä ja hyväkuntoisilta!

Before and after. Kuvien sävyjä muutettu vain sen verran, että hiusten väri on mahdollisimman todenmukainen (tosin after-hiukset taitavat olla vähän vaaleammat luonnossa). Ja before -kuvassa hiukset ovat vähän hassusti unikäkkäröillä (univelkaisena nukuin kuin tukki 11 tuntia putkeen).

Mulla meni prosessiin suunnilleen kaksi tuntia, ja odotukset ihan tosissaan ylitty. En mä ihan näin helposti kuvitellut saavani luonnollista tukkaani takaisin. Joitain pieniä ja huomaamattomia punaisempia kohtia kyllä jäi, joten laitan varmaan niitä tasoittaakseni vähän ennen yo-juhlia päähän samaa hiusväriä, jota laitoin viime kesänä. Siis sitä väriä, josta kukaan ei huomannut, että olin edes värjännyt hiuksia, kun se sattui olemaan ihan samaa sävyä kuin mun luonnollinen väri. ”Golden honey”.

Millaisen vastaanoton tää ”uusi” väri sai? Mä kihersin tyytyväisyydestä (ja kiherrän edelleen) ja esittelin kutrejani tyytyväiselle muille talossa olleille. Iskä kommentoi että ompa keltaiset, ja muidenkin silmissä nää vaikutti lähestulkoon blondeilta. Aika laimeat reaktiot verrattuna omaan intooni, mutta onneksi oma tyytyväisyys painaa enemmän kuin se, oonko muiden silmissä nyt sitten jotenkin tylsä ja tavallinen.

Ja siis kyllähän nää on keltaisemmat ja vaaleammat, jos vertaa siihen mitä ne vielä hetki sitten oli, mutta muuten en oo samaa mieltä muiden kanssa. Nää ei oo keltaiset tai blondit, vaan ennemminkin vaaleanruskeat tai tummat hunajablondit. Eli sitä sarjaa, jota mun päästä luonnollisestikin tunkee. Se vaan tuntuu äkkiseltään niin suurelta muutokselta – olihan se oranssikin ensinäkemältä aika tumma ja räikeä, kunnes siihen tottui.

Mulla ei oo yhtään pahaa sanottavaa tästä kokeilusta. Lopputulos oli toivottu ja ainakin tiedän, mihin seuraavan kerran turvaudun, kun innostun värjäämään ja sitten taas kyllästyn. 🙂

Multa löytyy muuten nyt turhanpanttina yksi samanlainen (mutta avaamaton) Colour B4 extra strenght -paketti kuin mitä itse käytin, kun näihin hiuksiin ei tarvittukaan kuin yksi. Että jos joku haluaa niin saa ostaa pois (viestiä meiliin pienivarpunen(a)hotmail.com)! //Myyty!

ps. Tiuku kuorsaa.

//Lisäys muutamaa päivää myöhemmin tehdystä huomiosta: kun pesin hiukset uudestaan (ihan normaalein metodein) ensimmäistä kertaa värinpurun jälkeen, hiukset haisivat erityisesti kosteina aika lähelle samalta, kuin mitä silloin se värinpurkuaine päässä. Luulen, että sitä purkin C ainetta (sitä semmoista hyvältä tuoksuvaa) olisi pitänyt säästää ja käyttää useamminkin kuin vain tuon värinpurun yhteydessä, sillä sitä oli muutenkin niin paljon, että aika paljon meni hukkaan kun läträilin kaiken heti ekalla käytöllä. Se on varmaan se aine, joka on oleellinen tuon hajun taittamisessa. Ei näissä nyt enää viikon jälkeen enää mikään haise, mutta oli ikävä yllätys, kun tajusi sellaisen likaisen nuhjuisen hajun lähtevän omista vastapestyistä hiuksistaan. Haju lienee mun mielestä tän tuotteen ainoa huono puoli.