Koru metrin pätkästä hopealankaa

Vaihe vaiheelta kuvin ja sanoin hopealangan matka lenkeistä palloriipuksiksi. Näiden palluroiden teosta on jo parisen viikkoa aikaa, kun olin sellaisella yhden illan ”ilmavat hopeariipukset”-kurssilla gräsassa. Yleensä ne kurssit ovat olleet sormuskursseja, mutta tällä kertaa aihe olikin ihan eri.

Ilmavilla riipuksilla meinataan koruja, jossa on enemmän ilmaa kuin itse korumateriaalia.

Ei liene yllätys, että ilmaville koruille tulee myös paljon vähemmän hintaa, kun ilma on sattuu olemaan ilmaista (no shit sherlock) eikä itse jalometallia ei kovin paljoa. Se ei kuitenkaan meinaa, etteikö näin voisi saada aikaan näyttävää & nättiä korua!

Ostin metrin verran millin paksuista hopealankaa, siitä laskettiin saatavan 6mm halkaisijan veivillä riittävä määrä lenkkejä kolmeen palloon. Yhteen palloon meni lenkkejä 14 kipaletta, eli yhteensä tarvittiin 42 lenkkiä. Ja tämän verran + muutama ylimääräinen lenkki siitä metristä sitten tuli.

Aseteltiin lenkit oikeaan malliin ja ”kiinnitettiin” ympäryslenkit keskimmäiseen struuttaamalla väliin tuollaista hopeasavitahnahommelia. Sitten juotettiin lenkit toisiinsa sellaisella kaasupolttimella/liekinheittimellä/mikä lie nyt olikaan.

Niputettiin omat lenkkilevyt kuparilangalla ja heivattiin happoon lillumaan about vartiksi.

Levyistä hakattiin kuperat tuollaisten munakuppimaisten muottien avulla. Eli lenkkilevy siihen muottiin johon se just ja just mahtuu, vastakappale siihen päälle ja pari napakkaa muttei liian kovaa kopausta kumipäisellä vasaralla siihen päälle. Ja sitten toistoa aina pienemmästä muotista pienempään niin kauan, kunnes muoto on puolipallo.

Puolipallot lomittain päällekäin, viiteen saumaan sitä samaista hopeasavihommelia kuin aikaisemmin, ja ei kun vaan taas juottamaan. Sitten pallot happoon vartiksi ja huuhtelun kautta kiillotusrumpuun.

Kuvassa vasemmalla kaksi valmista, kiillotettua palloa, oikealla yksi kiillottamaton. Kai kaikki tietää, että parempien vehkeiden puutteessa hopeaa voi kiillottaa simppelisti vaikka hammastahnan ja -harjan kera? Hjuva.

Tungin pallurat vappupäivän aamuna jonkinmoista ”mäen tiiä mitkä korut tähän mekkoon sopis”-stressiä potiessani hetken mielijohteesta (ja sopivan hopeaketjun puutteessa) yhden toisen korun ketjuun. Taitaa olla snö -korun ketju, joka ei kyllä ole hopeaa mutta onneksi sitä ei pahemmin tuosta erota.

Omasta mielestäni tuohon sopisi kyllä ehkä paremmin sellainen ketju, jossa on vähän pienemmät lenkit. Pitänee laittaa työlistalle tämän kevään viimeistä gräsakertaa ajatellen. Siihen listaan kuuluu myös broidin ranneketjun korjaus&lyhennys sekä korvakorulenkkivaraston täydennys. Eihän sitä koskaan tiedä, jospa mulle jossain vaiheessa tulee aikaa ja innostusta ruveta tekemään ja myymään niitä sellaisia unisiepparikorviksia.

Käytin tätä korua vappulounaalla ja nyt harkitsen, josko sama sopisi myös yo-juhliin. Saa nähdä. Noista kun saisi helposti myös ihanan keveät mutta nätit korvakorut… Oivoi, pääsispä näitä tekemään lisää.