Teeveestä tuli puhuva papukaija, Tiuku kyttäs josko se tulis ruudun toiselta puolelta ulos.
Ylimääräinen opiskeluihin osallistuja.
Sylii, halii!
Jos siellä on aurinko ja lämpö, siellä myös kissa. Oli se sitten ovien välissä tai ei.
Aurinkoa, lämpöä, ruokaa, huomiota ja hellimistä. Niistä on ihanat kissanpäivät tehty. Joskus mä niin toivon, että olisinkin kotikissa enkä ihminen. Ei vastuuta ja huoli korkeintaan vain siitä, antaako emäntä ruokaa nyt vai heti, repiäkö sohvan reunaa, Laurin tuolia vai vessapaperirulla, ja oksentaakko ulkona syödyt ruohot eteisen matolle vai pöydän alle.
Kuvat eivät vaihteeksi aiheeseen mitenkään järkin paljoa liity, mutta kolme päivää piirrustus-&suunnittelukokeisiin valmentavaa intensiivikurssia takana, ja mä oon ihan naatti.
Tai olin kyllä jo ekankin päivän jälkeen, mutta eipä se tästä oo parantunu. Olo on aika lytätty, vaikka joka päivä on tehnyt parhaansa ja joka päivä pitää jatkossakin tehdä parhaansa (ja vielä enemmän). Kolme kamalan rankkaa päivää takana.
Keskiviikkona satoi ja mulla oli sateenvarjo mukana, mutten tietenkään muistanut sitä kuin vasta sitten, kun olin jo kastunut. Eilenkin satoi, ja kun luulin, että mulla oli sateenvarjo mukana, niin eihän se tietenkään sitten ollutkaan mukana. Söin Alepasta ostetun kanaceasarsalaatin ja kotimatkalla juuri junasta noustessa vatsa meni nurinkurin. Juoksin hippulat vinkuen lähimpään ilmaiseen vessaan, päättelin sen löytyvän rautatieaseman viereisestä mäkkäristä. Eipä ollut ilmaista vessaa eikä edes kolikoilla toimivaa, ohitse kävellyt vartija katseli mun epätoivoisen tuskaista ilmettä&asentoa ja totesi helvetin avuliaasti ”kuitissa on ovikoodi” ja paineli matkoihinsa. Onneksi yksi myötätuntoinen pikkutyttö antoi mulle kuittinsa, muuten voitte varmaan itsekin arvata, mitä olisi tapahtunut.
Illalla mun piti käydä vain nopeasti postissa, mutta hairahduin
haahuilemaan Cubukseen, ja päädyin ostamaan alennuksien sokaisemana
kahdet erisävyiset vihreät farkut ja pari toppia. Jälkeenpäin sitten
funtsin, että ”mitä hittoa Helmi, ensinnäkin sun piti säästää ja
toiseksi, mitä helvettiä sä teet kaksilla vihreillä farkuilla?!” –”No
mutkun 9,90€ per 2 toppia ja 9,90€ per farkut, niin mähän melkeen niinku
säästin….”
Tänään oli aurinkoista, joten rikoin sopivasti aurinkolasini. Tai siis nostin ne laukusta ja huomasin toisen sangan katkenneen. Kauan ne kestivätkin, varmaan 3 tai 4 vuotta…
Kurssilla tehtiin pienoismalleja, mä leikkasin mun liian isoilla sivuleikkureilla sormeen ja väänsin about kaksi tuntia työtä, johon olin aika tyytyväinen.
Se ei kuitenkaan ollutkaan hyvä ja sai opelta murskatuomion, ja mulle jäi 40 minuuttia aikaa tehdä uusi työ ennen ajan (3 tuntia, sama kuin olisi kokeessa) loppumista. (Laitan näistä kurssitöistä ja siellä opituista asioista postausta joskus ensi viikolla.)
Kotimatka piti taittaa nopeasti pikkubroidin konserttiin kuskaamista varten, ja päätin aikaisemmista päivistä poiketen uskoa reittiopasta ja kulkea junan sijaan ratikalla. Tietenkin juuri silloin sen ratikan piti kosahtaa matkan varrelle, eikä päänsärkyäkään kovasti helpottanut huutamaan jumittunut ratikan summeriääni (se joka merkkaa samaa kuin aitojen ’tööt’-mikälie).
Kaikesta tuskasta huolimatta oon tolla kurssilla olosta tosi iloinen – täyttä asiaa kaikki ja sitä kokee jopa oppivansa jotakin!
Mutta kaikkein ihaninta on se, että viimein kaiken sen yksinäisen matikan pänttäämisen jälkeen on taas jotain sosiaalista elämää. Kaikki ympäri Suomea saapuneet kurssilaiset toimivat toinen toisilleen esimerkkeinä niin hyvässä kuin pahassa, ja jälkipurinoissa toisilta saa mukavasti vertaistukea. Uusien kavereiden saaminen on ihanaa, rauhoittavaa kun ympärillä on niin monta ihmistä, jotka ymmärtää tän haku-urakan rankkuuden…
4 Responses
Tuli eräs muisto viimekesältä, kun oltiin porukalla ystäväni mökillä, jonka verrannalle paistoi aurinko. Eikös kaveri sitten raahaudu juuri heränneenä sille verannalle pohtimaan elämänmenoa, kun yhtäkkiä tokaisee että "nyt mä ymmärrän kissoja" 😀
Meidän ulkokissa taasen päätti tulla aamulla 6 aikaan herättämään minut vain koska isä oli päättänyt käydä vessassa ennen kissan ruokkimista, tosi mukava herätys – etenkin verrattuna siihen, että olin mennyt vasta kolmen aikaan yöllä nukkumaan 😀
Btw, mun piti kysyä jo tuossa äskeisessä kommentissa, että ootko banneria lisätessäsi valinnut sen kohdan "Otsikon ja kuvauksen tilalla"? Pienenä kysymyksenä vain, kun ei tuosta bannerista näytä klikkaamalla pääsevän takaisin blogin etusivulle niin jotenkin veikkaan ettei sitä ole valittu 😀 Eihän se nyt kovin iso ongelma ole pyyhkiä osoitetta sen verran, että pääsee pääsivulle takaisin, mutta toisihan se tietty hieman toimivuutta, jos sen vain pystyy laittamaan niin! 😀
Ihana kissa! Minkä rotunen toi on?
Mulla ois hirvee hinku hankkii karvaton, mut mullon jo kaks kissaa ni kolme ois ehkä liikaa 😀
AGENTTTI: Haha, söpöä. 😀 Tiukukin osaa kyllä pitää meteliä, jos asioita ei hoideta oikeassa tärkeysjärjestyksessä tai jos nukutaan liian pitkään. 😀
Tuo on tuo banneri upotettu jotenkin jännästi tonne koodien syövereihin, niin että vaikka se väittää tuossa ulkoasukohdassa, että kuva on "otsikon ja kuvauksen tilalla", niin jotenkin se ei kumminkaan ole. D: Oon ite miettiny samaa, mutta en uskalla ruveta nyt säätämään noita etten sotkis jotain oleellista. Tää ei muutenkaan oikein toimi, kun vaikka saada tänne sellaista toimintoa, että kun scrollaa etusivua alaspäin sivun lopun tultua vastaankin, niin esiin tulee automaattisesti tai nappia klikkaamalla lisää postauksia. Se koodi ei kuitenkaan toiminut, vaikka monissa muissa blogeissa toimi, enkä sitten ihan tiiä, missä vika… No mutta, ens kerralla joku vähän erilainen ulkoasu. 🙂
Ida-Jessica: Tiuku on Cornish rex! Tosi ihanaksi todettu rotu, meidän perheessä on aiemminkin ollut pari saman rotuista kissaa. 🙂 Mulla olis hirveä hinku hommata joskus myös joku pitkäkarvainen kissa. 😀 Cornish rexeille on ominaista, että pitkän turkin sijaan on vain lyhyttä silkkistä ja kiharaa aluskarvaa. Tiukulla on kuitenkin niin, että turkki on kunnollinen lähinnä vain vatsapuolelta. Syynä lienevät allergiat, tai sitten raukan turkki on paijattu pilalle, kun mokoma on niin hellyydenkipeä 😀