Keväistä pipotuunausta

Itse tehty niittipipo tarvikkeista niittejä + pipo.

Kun kevät ei tullutkaan, hommasin pipon. No ei. Käytän tota vaikka lopulta tulis jopa se kesä. Mutta postissa tuli ebaysta tilaamani halpispipo ja sata kappaletta niittejä, joista lätkin heti yli puolet tuon pipon pintaan. Lopputulos on kyllä aika siisti näistä niittien auki ja kiinni taittelun vuoksi kipeytyneistä sormista ja hajonneista kynsistä huolimatta. Tekemiseen meni paljon kauemmin aikaa kuin oletin, sillä toi on niin pehmosta ja paksua kangasta, että jopa mulla meinas loppua kärsivällisyys, kun yritin saada noita symmetrisiin linjoihin. Kyllä tota kelvannee pitää päässä sitten, kun juurikasvu ryhtyy liian loisteliaaksi tän kirkkaan pehkon rinnalla.

Projektia projektin perään, koita siinä nyt sitten tasapainotella sen mitä pitäisi tehdä ja sen mitä huvittaisi tehdä kanssa. Mun päivät pitää sisällään lähinnä puoleen päivään nukkumista, Roopen kanssa pääsykokeisiin lukemista (tai enemmän tai vähemmän siitä luistamista milloin minkäkin tekosyyn turvin), sekä erilaisten käsityöprojektien keksimistä, suunnittelua ja toteuttamista. Yo-mekkoprojektissa oon edennyt luonnostelutasolle ja seuraavana olisi vuorossa tarvittavien kangasmäärien arviointi ja osto. Tähän on rinnalle noussut toinenkin projekti, joka liittyy kiinteämmin mun kesän matkarahojen keräämiseen. Koita siinä sitten myös lukea siihen matikan (pääsy)kokeeseen, kun opiskelu ei tainnut olla paikalla silloin kun mun motivaatiota jaettiin.

Näiden projektien lisäksi mulle ei oikeastaan mitään ihmeempiä tapahdukaan. Onneksi näistä sentään riittää jutunjuurta, muuten varmaan vikisisin vaan miten matikka on paskaa ja kuinka ketuttaa kun ei tunnu löytyvän töitä kesäksi (tai siis vain heinäkuuksi, kuten aikataulut periksi antaisivat).

Kaikesta tästä ”tylsyydestä” huolimatta mietin, että mitä jos videoisin jonkun mun päivistä ja tunkisin tänne. Mutta koska kaikki ne ihme myday-videot, joista koskaan oon jaksanut edes klikata ”play” (niitä ei kyllä oo montaa) ovat olleet niin hoopoja, niin miten mun päivää kuvaava raina voisi olla yhtään sen mielenkiintoisempi kuin muidenkaan. Oi kun me ollaan kaikki oman päämme sisässä niin erityisiä ja mielenkiintoisia. Eipä siinä mitään väärää ole. Pitäisi kuitenkin muistaa, että on tärkeintä, kun itseä pitää erityisinä ja mielenkiintoisina ainakin oma perhe, ystävät, ja jos onni on myötä niin myös oma elämänkumppani.

Aiheesta älypuhelimiin, olisiko kellään muuten vastausta siihen, miksi ihmeessä mun iphone pyyhkii vähä vähältä pois mun kalenterin muistia: vuoden vaihteen jälkeen huomasin kaikkien viime vuoden puolelle rustattujen merkintöjen hävinneen jäljettömiin. Maaliskuun puolella huomasin, että kaikki merkinnät hiihtoloman alkuun olivat hävinneet. Nyt ovat jäljellä enää kaikki yo-kokeista eteenpäin – tiedä niistäkään sitten, että kuinka kauan.

Ainoat merkinnät, jotka eivät näytä katoavan, ovat sellaiset jotka on merkitty toistumaan joka vuosi samaan aikaan. Muista ei säily yksikään, eikä kellään tunnu olevan vastausta tai ratkaisua tähän ongelmaan. Sen siitä saa kun luottaa elektroniikkaan ja on liian laiska pitämään varakalenterina käsinkirjoitettavaa versiota…