Tekisi mieli kirjoittaa jo jostain ihan muusta, mutta ajankohtaisuuden nimissä tungen tähän nyt mun nappaamat vähäiset kännykkäkuvat sun muut, ja suurpiirteisesti selitystä näistä abivuoden niin sanotuista kohokohdista.
Kolmas kohokohta tuleekin sitten olemaan ylppärit, jos vain sinne asti koskaan edes päästään…
Mä olin etukäteen kuvitellut, että abiristeilyn jälkeen olisi ainakin jonkin verran pahempi olo, kuin mitä penkkariajeluiden jälkeen. Kun tietenkin näin epäabsolutistina olettaa saatoin, ettei tärisevän rekan aiheuttama matkapahoinvointi sekä huitomisen & viiman aikaansaama niskasärky & pääkipu ole mitään bailaamisen jälkimaininkeihin verrattuna.
Rekkaletka odottaa lähtöä Barona-areenan pihassa. Etisläisten rekasta hymyilee söpö pikku tikru.
1. Ainoa ja huono kuva tästä afropäästä, 2. Ona oli pantteri, 3. Yhden meidän koululaisen pedobear-asu, 4. Koululla tarjoiltua kakkua jossa vain kermavaahto oli hyvää.
Penkkareita ennen meillä oli abigaala, jossa katsottiin pari eri abileffaa, jyrättiin nuorempia ja palkittiin ryhmänohjaajia ja opettajia järkevillä ja vähemmän järkevillä lahjoilla. Meidän ryhmänohjaajalle annettiin Nuuskamuikkusen kalastussetti ja Muumi-muistipeli, perusteena toisen kalastusinto ja hajamielisyys meidän ryhmänohjausvartteihin paikalle saapumisen suhteen.
Mä en jaksanut osallistua oikein mihinkään järjestelyihin tai päättämisiin – viime kevään abilogohärdelli riitti mulle – mutta parikyt minuuttia ennen showta kysyttäessä suostuttiin kuitenkin osallistumaan Roopen kanssa sellaiseen punnerruskisaan, jossa meitä abeja vastaan kisasi muutama pari alempiluokkalaisia. Punnerrettiin siis niin, että toinen makaa selällään suklaapatukka suussa, kun toinen punnertaa ja syö samalla sen suklaapatukan pois. Ensimmäisenä patukan syönyt pari voittaa, ja kun me vähän sovellettiin syömällä sitä patukkaa kummastakin päästä samaa aikaa, ei Roopenkaan tarvinnut voittoa varten punnertaa kuin yksi tai kaksi kertaa.
Penkkarirekan kyydissä keikkuminen oli jotenkin tosi epätodellinen tapahtuma.
Abiristeilystä.
Aloitin mahtavasti vääntämällä draamaa siitä, miten unohdin mun vyön kotiin – siis sehän oli tosi katastrofi, kun ilman sitä kirsikkaa kakun päällä mun biletysasukokonaisuus oli pilalla! Hellurei ja hellät tunteet… Pääsin aiheesta yli ennen laivaan astumista, ja tunnelma kipusi kattoon viimeistään heti laivan irrottua mantereesta ja konkkaronkan ängettyä päivällispuffettiin. Hirvittävät jonot mutta ihania kalaruokia sun muita, ja ilmaisia juomia…
No, kolme lasia valkoviiniä ja kaikki olikin sitten ihan älyttömän hauskaa. Jossain vaiheessa palasin hyttiin tuomaan kännykkää lataukseen, mutta jäinkin sitten muutamaksi tunniksi nukkumaan pois viikon varrella kasaantuneita univelkoja. Ei se ollut suunnitelmissa, mutta minkäs teet. En vaan millään kyennyt vastustamaan tyynyn kutsua.
Heräsin viimein joskus ennen puoltayötä tanssimaan tyttöjen kanssa, ja se oli jotain hauskinta pitkään aikaan. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat, ja vaikka mun tanssijalkaan jäikin vipattamisintoa, loppuyön tunnit kulutettiin lähinnä Onan kanssa hytissä höpisten.
Oma bileiltani jäi siis aika lyhyeen niiden omien alkuillan ”päivä”unieni ja myöhemmin vallanneen vastuuntunto-&huolenpitovaistoni vuoksi. Mun rahankäyttöä välttelevä minäni oli tyytyväinen, etten maksanut koko matkan aikana senttiäkään alkoholista.
Hauskat hetken tanssilattialla, ei darraa seuraavana aamuna, vain muutama epäselvä asia jotka nekin on jo saatu selvitettyä. Aina ei mee niinkuin elokuvissa tai edes omissa kohtuullisen realistisissa mielikuvissa, mutta en valita. Tää kokemus tuskin toistuu, mutta oli ensi risteily sitten missä seurassa tahansa, uskon että siitä saadaan aikaiseksi vielä hauskempi.
2 Responses
Mulla jäi jotenkin katkera maku suuhun tuosta abiristeilystä, vaikke ei siellä periaatteessa mitään vikaan ollut – ei vaan noi ns teinihelvetit oo mun juttu 😀 Buffetruoka ei ollu odotetunlaista ja meillä se ruoka oli vasta 22.45, kun taas 00.15 piti taas olla jo baarissa koska Apulanta. Siitä se risteilyn kohokohta sitten varmaan tulikin, ku sain kuunnella koko keikan eturivissä (vaikka joku siellä päättiki kaataa juomansa suoraa mun kenkään :D) ja loppujenlopuks sit viel rumpalilt halauksen ♥ Harmitti lisäks kaverin puolesta ku sitä rupes joku vituttaa tosi paljon siellä kesken iltaa eikä se halunnu kertoo kellekää mitää. Yöllä etin mun kavereita ja menin ohi yhestä paikasta jossa oli keskenää kolme jätkää ja nää sit rupes huutelee että ei oo sulla vittu tänne mitää asiaa. Muuten oli kyl tosi huippuusiistii ja silleen 😀
AGENTTTI: No hyvä jos suurimmaksi osaksi meni kuitenkin kivasti. 🙂 Ei mullakaan toi menny lähellekään niinku olisin toivonu (oli liian suuret odotukset taas vaihteeks), varsinkaa ku nukuin niin pitkän pätkän siin heti matkan alkupuolella. Meillä oli ruoka jo heti lähdön jälkeen. Laiva irtos satamasta klo16 ja buffetin jonoon rynnittiin ajoissa ennen sen aukeamista (16:30). Vähän harmitti kun se meni ihan päällekäin yhden baarin happyhourin kanssa (16:00-17), mutta onneks siellä puffetissa itessään oli tarjolla joitain ilmaisia juomia. 😀 Meidän risteilyllä esiintyi kai Elastinen, mutta missattiin se kyllä ihan kokonaan kun ne meidän biletykset loppui aika aikaisin. 😛