Savinen säästöpossunorsu ja muita aarteita

…nimittäin sellaista lasitetta, joka pysyy vain sisäpinnoilla. Näyttää aika hauskalle, muttei ihan esiinny edukseen kuvissa.

Takapuoli häntineen. Ton hännän kanssa pitää olla tarkkana, koska se luultavasti katkeaa pienimästäkin kolauksesta.

Ylemmässä kuvassa toinen Gräsan uuneista. Tänne on nyt menossa savitöitä toiseen polttoon lasitteet päällään, jonka jälkeen ne ovat valmiit. Mun töitä on tuo taaempi valkoinen ”aaltomalja” sekä tuo kaksivärinen sydänkippo.

Alemmassa savinen gorilla, myös matkalla uuniin. Mun kaveri on ihan überproo eläinhahmojen kanssa. Tässä on sen tekemä gorilla – keskeneräinen, ennen kumpaakaan polttoa, joten väritys ei ole vielä lopullinen.

Sydänkippo uunin jälkeen. Tuo ”raja” on tarkoituksellinen. Aika musta tuli tuosta toisesta puolesta, ehkä se vähän vaihtelee, missä valossa katsoo. Harkitsin tän ottamista osaksi arvonnan pottia, mutta vaatii mun ajatusvirheen takia vähän säätämistä, jotta kansi pysyisi paikoillaan..

Se uunissa näkynyt aaltoreunainen malja, toisin sanoen tuikkukuppi. Materiaalina posliinisavi, jota ei käytetä alkupoltossa vaan laitetaan suoraan kuumaan polttoon. Päällä ei ole lasitetta ja paino on tavallista kevyempi.

Kuviot on tehty samaan tapaan kuin ”tontut sammuu kaikki väki nukkuu” -postauksessa esittelemässäni äitin joululahjassa, eli kaulitsemalla savilevyä pitsin päällä. Tässä sillä kuitenkin näyttää ”toimivammalta”…

…koska posliinisavi kuultaa valoa läpi. Varsinkin noista ohuimmista kohdista. Näyttää aika kivalta, eikö?

Vuoden vikoina kertoina Gräsassa tehtiin myös vähän muutakin kuin savitöitä.

Tuotiin kotoa peltipurkkeja ja päästiin metallipuolelle hitsaamaan niihin kuvioita. Oli ihan kamalan vaikeeta, ihme että sain edes tuollaiset aikaiseksi…

Tuon on tarkoitus olla kynttilä, ja värityksen olis tarkoitus antaa vähän osviittaa siihen suuntaan.

Aika kivat näistä tyhjistä sieni- ja tomaattitölkeistä sai aikaiseksi. Olin ajatellut antaa nää joululahjoiksi, mutta äiti ihastui niihin niin kovasti, että omi itselleen. Tai siis tähän huusholliin. Samoin kävi myös tuon posliinilasituikkukupin, joka sai paikan takan yltä, hajonneen posliinisavisen ”enkelirinki”-tuikkukupin paikalta.

Tällaista tunnelmointia tällä kertaa.

Gräsa on ihan huippu paikka, ohjaajat on mukavia ja kaikki siellä pyörivät gräsalaiset myös.

Nuorille tarkoitettu paikka mutta jotenkin musta tuntuu, että löydän itteni sieltä vielä reippaasti yli parikymppisenäkin…

Oon ollut tekstiilipuolella niin kirjansidontakurssilla kuin vuoden verran ainakin ompeluryhmässä ja muistan joskus maalanneeni silkkiäkin. Metalli-&puupuolellakin on tullut hajanaisesti seikkailtua lähinnä erityisaktiviteettien muodossa, ja suurin jämähtäminen on käynyt savi-&hopeapuolelle. Luultavasti savikurssi oli eka jota koskaan Gräsassa kokeilin, taisin olla jotain kymmenenvuotiaan paikkeilla.

Nyt oon palannut juurilleni, kun kaikenmaailman kokeilujen jälkeen löydän itseni taas savipallot käsissä leikkimässä luovaa. Hopeakorujen tekeminen on siistiä, mutta se on aika kallista eikä mulla aina ole mitään tarkoitusta, miksi ja kelle tekisin jotain, eikä sitä hopeaa viitsi turhanpäitenkään vääntää. Saatika että aina ylipäätänsä olisi ideaa tai inspiraatiota. Ne nyt on hukassa vähän liiankin usein.