CHINA, part 6 – Pekingin ankkaa ja Zhong Guan Cun -koulun 30-vuotisjuhlan show

Pieni ankanpoikanen polskutteli vee’essä,
Mut Pekingin ankkanen on lautaseni ee’essä..

Ensimmäinen yhteinen ateria oikeassa ravintolassa koko ryhmän voimin. Opettajat oli viety jonnekin muualle safkaamaan, joten saatiin meluta ja leikkiä ruualla ihan rauhassa keskenämme. Opas tietenkin oli mukana, jotta päästiin ylipäätänsä perille (käveltiin suurin osa matkasta Keisarin kesäpalatsi – Ravintola -väli, ja noudettiin samalla yhden ryhmäläisen hukkaama lompakko) ja löydettiin takaisin koululle sen jälkeen, kun oltiin vedettu navat täyteen mitä jännempiä ruokia.

© Elisa

Jakauduttiin kahteen pyöreään pöydään, joihin kannettiin pyöreälle & pyörivälle levylle siihen pöydän keskelle yksi toisensa jälkeen erilaisia ruokalajeja.

Niistä jokainen sitten noukki itselleen safkaa omalle lautaselleen. Oli se kyllä hyvä, että olin jo aikoja sitten oppinut käyttämään puikkoa. Muuten mm. riisin syömisestä ei olisi tullut yhtään mitään.

Näytti lupaavalta, osoittautui överituliseksi. Olishan se pitänyt arvata noista lautasen reunalla olleista chileistä…Näytti nuudelilta, mutta koostumus osoittautui jotenkin oudoksi.Ankan rintapaloja, kait.

Yleensä pääherkkuun päästäessä pöytään tuodaan kokonainen Pekingin ankka, mutta koska meidän pöydät notkui jo kaikenmaailman lisukkeista, kokki livautti ankan pöytään huomaamattomasti valmiiksi osiin pilkottuna, niin ettei aluksi edes huomattu, että tässähän sitä ankkaa nyt sitten on.

Tofua, yllätti ja oli hyvää.Ei oikein koskaan selvinnut, oliko nää kasvipullia vai oliko se sisus jotain lihaa.

Kastikkeessa lillutettuja ja johonkin vihannekseen käärittyjä lihoja. Epäilyttävästä ulkonäöstä huolimatta ihan hyviä.

Saatiin sen ankan syömiseen oikein opastuskin: Ankanpalaset dipattiin kastikkeeseen ja käärittiin kurkun ja sellerin kanssa hyvin ohuisiin tortillamaisiin lettuihin, ja pistettiin poskeen. Itekin tykkäsin että oli ihan jees, mutta vähän mauton, koska en tykännyt kyseisestä kastikkeesta ja näin ollen jätin ankkasiivuni dippaamatta mihinkään.

Ankan päätä. Ei ihan napannut. Näyttääkö houkuttelevalta? Kyllä, siinä on kookosta päällä. Ei, se ei ollut makea herkku, vaan riisitaikinapallo, jonka sisällä oli paputahnaa. Ei, en tykännyt.

Varmaan suurin ero kiinalaisen ja länsimaisen ruokakulttuurin välillä on se, että kiinassa ruokia ei jaeta alku-, pää- ja jälkiruokaan, vaan kaikkea syödään ristiin rastiin. Ja kun kotona ja Euroopassa on tottunut syömään hienoja, harmoonisia makuja, on vaikea tottua kiinalaisiin makuihin, jotka edustivat aina joko liian tulista, liian suolaista, liian makeaa tai liian mautonta. Mihin on hukkunut se kuuluista makujen kultainen keskitie, vai liekö sitä koskaan edes ollut…

Kuumalla, sulalla sokerilla päällystettyjä perunan tapaisia palloja. Kiinalaisten käsitys jälkkäristä näemmä. Moni poltti suun, kun yritti syödä liian nopeasti.

Mä en myöskään ole kotona tottunut syömään kaikkia ruokia kastikkeissa. Ja Kiinassa (oli ruokalaji lähes mikä tahansa) kuuluu about aina dipata jotakin johonkin, tai sitten kastike on jo valmiiksi annokseen lisättynä.

Vaikka tykkäänkin kokea uutta ja mun käsitys kulttuureihin tutustumisesta pitää sisällä ruokakulttuuriin tutustumisen, niin kyllä mä jonkin verran ennen kotimatkaakin jo haaveilin ihan tavallisista kotiruuista.

© Jessika © Elisa

Kiinalaisille länsimaiset ruuat lienevät varmaan yhtälailla outoja.

Ainakin minun hostini kommentoi myöhemmin sähköpostiviestissä, että tykkäsi antamastani Fazerin sininen -suklaalevystä, mutta että maku oli ollut vähän liian hapan, ja että piti myös niistä Angry birds -hedelmäkarkeistä, mutta että niissä oli paljon enemmän hedelmämakua kuin kiinalaisissa karkeissa. Se kyllä tuli tutuksi, kiinalaiset karkit maistuvat pelkästään sokerilta.

Illalla juhlittiin Zhong Guan Cun -ystäväkoulumme 30-vuotiassynttäreitä.

Sen kunniaksi olivat järjestäneet valtavan juhlan, jossa oli monenlaista esiintyjää, kaikki oppilaat, opettajat, 200 kutsuvierasta (mm. meidän koulun rehtori ja kurssimme opettajat JP ja Sari) sekä me siellä takarivissä yleisönä.

Yllä kuvissa näkymä suurpiirtein, kun koulun portista on astunut sisään.

Koulu on suurempi, kuin tässä näkyy, mutta kuvaan ensivaikutelman pääpointit.Ensimmäisessä kuvassa näkymä vasemmalta, laatikkomainen koulurakennus, jonka katolla planetaario ja observatoria. Epäselväksi jäi, onko kyseessä feikkiobservatorio vai ihan oikea, sillä sain eri informaatiota eri tahoilta.

Toisessa kuvassa oli edessä näkyviä kasvi-istutuksia, joiden takana yksi osa koulua (ei siis ollut mikään yksi ja yhtenäinen rakennus).

Viimeisemmässä kuvassa näkyy oikealla puolella ja lähimpänä porttia oleva osa koulua, jonka alakerrassa meidän kokoontumisluokka sijaitsi.