Tossa aamulla oli vähän enkun yo-kuuntelukoetta ja siihen perään saman aineen kirjallista preliä (=harjoittelu yo-koe). Toi ensimmäiseksi mainittu ei todellakaan ole mitään mun vahvinta alaa, ja tällä kertaa se tuntui menevän oikeen erityisen kivasti päin prinkkalaa. Preliä tehdessä olikin sitten jo sellainen ihana sarkastisen pessimistinen fiilis, että sen viimesen aineen tarkastajalla saattaa olla sanottavaa mun kirjoitustyylistä…
Sellanen voi peee*** -fiilis, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Ens viikolla varmaan sit samaa rataa, tässä olis nyt viikko aikaa noihin kirjallisiin. ”Oon vaan ollut niin ahkera että ihan kipeetä tekee…” joo no en ihan. Mä olin ahkera viime viikon tiistaihin asti (koska sillon oli yhteiskuntaopin tentti), sen jälkeen vähän lopahti.
Joo, ensin ohitin kaiken sillä tekosyyllä että en ehdi tekemään mitään. Ja tietenkin lykkäsin kaiken ihan ilosesti viikonlopulle. Mut jotenki kummasti sitten jumitinkin koneella koko perjantain, lauantain ja sunnuntain. Bravo, minä. Nyt on sit päällä sellanen mukava pikku morkkis oman saamattomuuden ja ton kerpeleen kuuntelukokeen takia.
Onneks yo-kokeitakin voi uusia. Tuntuu tosi kaukaselta haaveelta joku enkun ämmä, saatika sitten yhteiskuntaopin ällä tai ee. Pahus kun en oikein taida yltää noihin itselle asettamiini tavoitteisiin.
Mut mitäpä mulla tossa viime viikolla muuta. Kaikkia varmaan kiinnostaa, että keskiviikon ja torstain välinen yö me oltiin abiporukalla telttailemassa koulun pihalla. Siitä oli kiva herätä sitten torstain 100. aamuna yöpuvut päällä kouluun hillumaan.
Nukuttua tuli tosin vaan 3,5 tuntia, en tiiä mikä järki mullakin oli nousta ylös jo ennen aamukahdeksaa, kun oppitunnit alko vasta klo 13…… no minkäs teit, olin paljon virkeempi sillon kasilta aamulla kuin mitä sitten iltapäivän oppitunneilla. Kävin syömässä itekseni lihaisan subwayn ja yritin ”lukea” koulun kirjastossa. (Nukahdin siihen naama kirjaa vasten.)
Teltta oltiin saatu lainaan koululta. Se oli sellainen armeijamainen joukkueteltta, josta tosin puuttui tukikepit, joilla sen on siis tarkoitus pysyä ylipäätänsä pystyssä, ja alkuunsa myös 1/3 tosta telttakankaasta, joka me kuitenkin löydettiin, kun päästiin sisään kouluun penkomaan se esiin varastona toimivasta pommisuojasta, koska seiskoilla oli sopivasti joku sikamagee mopodisco. Nauran.
Onneks pojat otti tilanteen haltuun ja katkas jostain jonkun pienen puun pitelemään kattoa ylhäällä. Ja tuon ylempänä olevan kuvan mukaiselta se meidän teltta näytti silloin kauniin kirkkaana lukion sadantena jäljellä olevana aamuna.
Ei meitä siellä yöpynyt kuin about kymmenen, joista muutama nukkui autossa ja toiset pikku teltassa, mutta illalla ja yöllä oli enemmän porukkaa viettämässä iltaa. Ja toki siinä piti käydä parit Olarin laaturäkälät kiertämässä läpi, tutustumassa pahimpiin juoppolalleihin sun muihin piripäihin ja niin edelleen…
Torstai-iltana oli 100 aamun bileet Tigerissa, mentiin sinne vähän niinkuin tyttöporukalla, tosin loppujen lopuksi se olin ainoastaan minä jolla oli täysin ”miehetön ilta”… Tuli tanssittua sen verran rankasti, että seuraavat kaks päivää sain karvaasti kokea, miltä tuntuu kun kropan JOKAINEN lihas umpijumissa… Hyvä jos pystyin päätä kääntämään tai nousemaan sängystä.
Mut jopa siitä myöhäisestä kotiutumisajasta huolimatta olin perjantaiaamuna koulussa ensimmäisellä tunnilla klo 8:15, ja vieläpä ajoissa. Mä itse en ole koskaan krapulaa kokenut, mutta toi fiilis oli kyllä sellanen että ihan kuin ne särkevät lihakset olisivat eläneet jotain ihan omaa rankkaa kankkustaan. Tai sit mulla vaan on tällä hetkellä niin jumalattoman huono kunto.
Mut ehkä mä nyt vähän lepään, syön, luen hesaria ja avaan sitten yhteiskuntaopin kirjan ja kuvittelen oppivani jotain. Se kun on ihan kiva aine silloin joskus kun sitä osaa…
ps. THE PROJECT CHINA count down: enää 24 PÄIVÄÄ lähtöön !
4 Responses
Vähäkö kiva toi telttailujuttu:O ei meidän lukiossa vaan. Ilmoittaudun kans tähän laiskamatojen kerhoon ja voivoi ihanmikävaan menee lukemisen edelle, vaikka ajankohtainen kakkonen tai avara luonto:D
Niinpä, luultavasti alemmat vuosikurssit jatkaa sitä perinteenä koska saatiin se kuulostamaan niin hauskalta. 😀 Laiskottelu, ah ♥ On se vähän ristiriitasta yrittää mennä siitä mistä aita on matalin ja sen jälkeen mököttää itelleen kun kokeet meni huonosti. 😀 Yleensä mun aktiivisuus nousee siinä mitä lähemmäksi ne kokeet tulee, mutta nyt tässä tuntuu käyvän ihan päinvastoin, laiskistun vaan päivä päivältä enemmän, ääk!
Luotan edelleen vanhaan kunnon päivää ennen taktiikkaan! 😀
Siihen samaan tääkin lienee menossa. 😀