Kesätyö numero kakkonen – Perunamaalta hautausmaalla

Tänään alkoi mun toinen kesätyö. Tässäkin on ”kivat” aamuherätykset; joka aamu ylös ennen kuutta, jotta pääsee matkaan ennen puolta seittemään, jotta on ennen seitsemää paikalla eräällä hautausmaalla, jonne tää toimenkuva sijoittuu. 🙂

Ei, en kaiva hautoja, vaan leikkaan ruohoa, kitken rikkaruohoja, kastelen kasveja ja siistin hautojen kukkaistutuksia. Ja sen sellaista.


Wipii, toinen broideista saavutti kolme täyttä kättä!! (u know, 5+5+5=15…)

Hyvin meni ensimmäiseks päiväks… nukuin viime yönä about 3 tuntia ja stressasin, mutta tää on onneks paljon kivempi paikka, kuin kesän vuoden työ mansikkamaalla. 😛 Varmasti kyllästyn ennen kuin tää loppuu, kun työ on kuitenkin aika samaa toistoa, mutta onneks palkka aktivoi aina!

Piipahdin tänään töiden jälkeen Kampissa myymässä mun vanhan voimistelupallon yhdelle turkulaiselle rytmisen voimistelijalla (tai oikeastaan hänen äidilleen). 🙂 Vanhat jumppavälineet kiertoon.

Eksyin saamalla reissulla haahuilemaan ruokakauppaan. Tietääkö kukaan sitä fiilistä, kun on nälkä muttei tee mitään mieli? No mä tiiän, ja tein siksi parhaani löytääkseni jotain vähän erilaisempaa. Tai ainakin jotain muuta kuin pasta, leipä, nugetit yms… Lähdin sieltä mm. fetapalojen, krutonkien ja parin eri vanukkaan kera, ja soittelin iskälle että ostaa lidl-kierroksellaan tonnikalaa ja mätitahnaa ja parmesaanijuustoa.

Tosin tää ei ees ollut tän jutun pääpointti, vaan ihan se kaupassa yksin pyöriminen. Se oli jollain tavalla niin vapauttavaa. Musta tuntuu, etten oo koskaan (tai no, tosi harvoin) yksin kaupassa tai kaupungilla. Ja nyt kun siellä pyöri korvanapit korvissa, musiikki päällä, (aivot väsyneenä) ja hymyili hyväntuulisuuttaan vastaantulijoille (ja joskus vastaantulijat hymyili takaskin), ja dösämatka maisemafiilisten kera… Oli jotenki tosi hyvä fiilis.

Unohdetaan se fakta, että kotiin päästyäni oon ollut ihan kuin vasta talviunilta herätetty äkäinen karhu, jos joku tuli vahingossakaan häiritsemään jollain turhalla tai ”turhalla”…

Mun tekis mieli kattoa erilaisia rikossarjoja… Mentalist, Todistettavasti syyllinen, CSI Miami, NCIS, Criminal mind… silleen mielellään kaikkia vähän vuorotellen, ettei niistä mihinkään kyllästyis liian nopeesti.

Tossa alla on mun viime viikon leipomisyrityksestä pari kuvaa… Yritin tehdä kauralastuja googlesta ensimmäisenä sillä hakusanalla löytämäni ohjeen mukaan, mutta ei oikein luonnistunut. Joko kokissa tai ohjeessa oli vikaa, veikkaan ensimmäistä.

Ne levis ylisuuriksi eikä kovettunu koskaan miksikään ja oli ihan tahmeita. Veikkaan, että niitä kaurahiutaleita ei olisi kannattanut korvata moniviljahiutaleilla, ja että siirappia tais lorahtaa vähän liikaa.

Ihan hyviä noi loppujen lopuksi oli (maistuivat vähän nekulta), mutta tuli nopeesti äklötys kun söi vähän liikaa. :S

Huomenna taas piiiitkä päivä – toivottavasti hyvä sellainen. Tiedossa ilta-picnic tyttöjen kanssa. 😉

Facebook
Twitter
LinkedIn
Pinterest

8 Responses

  1. kolmen tunnin yöunet on jees <3 nimim. kokemusta on 😀 samoin 7 tunnin puhelut on jees, varsinki ku ne aiheuttaa kolmen tunnin yöunet 😀 joten tiiän tunteen seuraavana päivänä 😀

  2. Mä oon päässy jo useeseen kertaan tohon yksinhengausta-kampissa fiilikseen, kun siellä tulee käytyy niin usein 😀 En kyllä vieläkään oo kyllästyny 😉
    Ja meijän kaurakekseille käy aina samalla tavalla ! Ainut joka osaa tehä niistä edes jotenki viisaan näkösii on Henkka 😀

    1. Aijaa, no hyvä tietää, mä luulin et niiden pitäis näyttää ees jossain määrin kekseiltä. 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *