Juhlapuku Bella ja palvelu oli muuten tosi hyvää 🙂
Ne vaatteet ynnä muut asiat, mitä esitän täällä blogissa, on aika lähelle se kaikki, mitä mulla ylipäätänsä edes on. En oo koskaan ollut mitenkään hirveän muotitietoinen, oon vaan pukeutunut niinkuin itestä on parhaalta tuntunut.
Yläasteella oli kaikennäköset kaudet, joista suurinta osaa en edes uskalla ajatella, saatika mainita.
Vaikka nyt oon vähän herännyt ja yrittänyt luoda ja toteuttaa sitä OMAA TYYLIÄ, ei mun vähillä rahoilla – jotka kuluu vaatteiden ja muiden lisäksi myös hyvin tehokkaasti ruokaan ja muihin menoihin – hirveästi uutta vaatetta tms ostella. Ja ärsyttävää kyllä, meidän lähellä ei tietääkseni ole mitään hyviä kirppareita, sellasta varten pitäis mennä stadiin etsimään ja pyörimään.
Ei sillä, että sekään olisi mitenkään kauhean suuri ongelma, mutta kyse olis siinä tapauksessa lähinnä löytöjen tekemisestä ja tuurista, koska oon kohtalaisen nirso sen suhteen, mitä puen päälleni. Oon huono käyttämään ja sopeutumaan joihinkin vaatteisiin, joiden tyylisiä en vain ole koskaan käyttänyt, mutta joita muut käyttävät ihan luontevasti.
Esimerkiksi bolerot. En osaa kuvitella itseni pukeutuvan niihin, enkä edes tiedä, näyttäisikö se hyvälle, vaikka monien muiden päälle ne sopivat hyvin. Toinen on korkeavyöräröiset farkut, jotka näyttää useiden päällä aivan ihanilta. Ja ylipäätänsä tyyli, jossa on normaalit tai korkeavyötäröiset farkut/housut, sekä niiden sisään työnnetty paita tai lyhyt, leveä t-paita. Ne näyttää mun mielestä tosi hyviltä, mutta en vain osaa kuvitella, miten ne sopisivat itelleni.
Kyseinen malli on tämä ja oon tosi tyytyväinen ♥
Oon tottunut pitämään paitoja, jotka on sen verran pitkiä, että menevät takapuolen päälle tai yli. Ja farkkuihin, joissa on normaali tai matala vyötärö. Jos nyt ikinä sopivia edes löydän. Nyt oon yrittänyt vähän laajentaa tätä samanlaisiin vaatteisiin jumittunutta makua, ja leventää omaa näkemystä siitä, mikä mun päälle voisi sopia. (tulipa outo lause)
Lähikuva korsetti- ja hameosan taitteessa olevista paljettikukkakirjailuista ♥
Pahin karsastus mulla kuitenkin on kaikkea sellaista kohtaan, joissa on nappeja. Se on joku kaukaa lapsuudesta juonensa juurtava kammo, mutta mulla on nykyäänkin niin etten oikein kelpuuta tai välittäisi pukea päälleni napillisia paitoja/villatakkeja tms…
Mulla on suuret haaveet isoista valikoimista ihania vaatteita, kenkiä, laukkuja ja koruja sellaisessa omassa peilillisessä vaatehuoneessa… Ah. ♥
Siinä on yks mun ja mun äidin eroista. Mun äiti on ainakin viisi kertaa vielä muakin huonompi pukeutumis(yms)asioissa, ja on tosi jumittunut ”oman aikansa” tyyliin tai tiettyihin väreihin.
Mäkin oon huono ja jumitun helposti johonkin (esim. joskus en oikein muuta käyttänytkään kuin huppareita), mutta äiti ei oikein koskaan osta – ei viitsi tai raaski tai osaa – paljoa uutta vaatetta. Se ei vain oikein välitä sellasesta. Ite taas tuppaan kuolamaan aika paljon kaikkea uutta ja hienoa, joihin hyvin helposti päädyn käyttämään vähät rahani. 😀
Sen lisäksi mulla on kauhea sisustamishalu. Haluaisin päästä äkkiä muuttamaan omaan kotiin ja päästä suunnittelemaan, miten sen sisustaisin ja mitä sinne ostaisin ja minkä tyylinen/henkinen siitä tulisi… Ja järjestelemään kaiken. Mun tän hetkinen oma huone on taas vaihteeks kun jonkun pommin jäljiltä.
Koulusta sen verran, että tää nelosjakson eka tunti alkoi ”ihanasti” äikän esseekirjoituksella. Tosin keskittymisprosentti oli niinkin suuri, että luin vain yhtä omaa kirjaa koko tunnin. Matikan tunnilla tiedostin kokoajan, että mun PITÄÄ keskittyä ja PAKKO kuunnella, mutta en tiedä mikä siinä oli ongelmana, tuli vain déjà vu jostain viime vuoden matikan kursseista, jossa mulla oli tää sama opettaja, ja jonka tunneilla oli kauhean vaikea pysyä hereillä. Ja kun kyse ei ole siitä, etteikö se olis hyvä opettaja ja etteikö mua kiinnostais, mä vaan OIKEESTI meinasin jo heti ekalla tunnilla nukahtaa pystyyn, silmät meinas mennä kii ja pää nuokahtaa vaikka käskin itteäni kokoajan, että EI, SÄ PYSYT HEREILLÄ. No se tunti loppui ennenkuin oli ees ehtinyt alkaa. Eipä loppupäivässä oikein ollut mitään sen erityisempää. Sitä tuli kuunneltua kaverin suhdeongelmia ja nukuttua ruokavälkkä ja väsähdettyä tanssiharkoissa ja jäädyttyä dösärillä.
Syötiin A:n kanssa meillä kanapastaa ja laskiaispullia koulun jälkeen. Ja katottiin Lemmen viemää. Vaihteeks. Nauran.
Ja tällä hetkellä oon taas niin väsyny, että meinaan kirjoittaa kaikki sanat jotenkin sekasin. Ja miks ihmees, mä sentään nukuin ihan hyvin ja kaikkea…