Hopealenkkiä lenkin perään

Jesss nää pari päivää on alkanut aika hyvin, siis tänään kuin eilen. ♥

Eilen sain ekan puhelun yhestä duunipaikasta, josta olin hakenut kesätöitä ja/tai osa-aikasta ilta-/ja viikonloppuduunia, ja joista jälkimmäisen suhteen taisi tärpätä, ainakin keikkatyön laajuudessa. 🙂 TOSIN olin mokannu sen hakemuskirjeen kaa, jonka olin mukaan liittänyt, tosi nolosti, mut en ollut välittänyt korjata sitä aikaisemmin erikseen, koska olin nerokkaan pessimistisesti aatellut, että ei sieltä kuitenkaan kukaan tartu kiinni just mun hakemukseen, ei ees vilkastakseen. uuuuh hyvä minä… thank god se kattoi sen sormien välistä ja kuulosti muutenkin tosi mukavalta. 🙂

Tänään taas herätys oli tosi kiva, kun sain herätä O:n vierestä. ♥

Siellä keskuksessa oli kanssa kymmenkunta muita, mutta suurin osa oli suunnilleen kymmenkesäisiä pikkusia, jotka väkersivät intoa puhkuen kuppeja valkosavesta. 😀 Sitä oli aika hellyyttävä seurata. Ajattelin käydä nyt perjantaihin asti joka päivä tuolla säätämässä jotain, koska ei oikein muutakaan tekemistä ole.

Tänään otan luultavasti pikkubroidinkin mukaan. 🙂 Saa sekin sit vähän muuta tekemistä pleikkarilla pelaamisen sivuun. Alla olevat kuvat näyttävät vähän ketjun vääntämisen vaihteita. Tein siis lituska-ketjua halkaisijaltaan 1,2 mm paksusta hopealangasta väännetyistä halkaisijaltaan 6,0 mm paksuista lenkeistä. Oon aikasemmin tehnyt samanlaisesta ketjusta kaksi käsiketjua, toisen itselleni ja toisen broidille, sekä yhden kaulaketjun 1,0 mm langasta. Tän tein paksummasta (vaikka se onkin rutosti kalliimpaa, koska hopean hinta on noussut), koska aattelin et se sopis ees hiukan paremmin jätkälle. 😛

Tää taitaa olla eka hiihtoloma, kun ei olla perheen kanssa menossa lappiin tai jonnekkin muualle matkalle (jos ei oteta lukuun sitä kun olin yhen hiihtoloman lasketteluriparilla).

Ja juu eilen Illalla O tuli meille, ja jäi sitten yöksi. Leivottiin siinä illalla suklaakakkua – tai mä leivoin ja O katteli vierestä. 😛 Henkinen tuki, haha. Ajattelin aluks tehä jotain erityisempää, mut päädyin sitten tohon ihan normiin. Hyvää tuli silti. 🙂

ps. pikkubroidi paukuttaa melkeen täydellisesti quitarhero:n rumpuja ja kitaraa. ja ihan normejakin rumpuja ja kitaraa. se on mielipuoli genious. ja se nyt haluais ukulelen.