Hiiriä talossa

Eilinen ilta oli mielenkiintoinen sillä erikoisuudella, että meille tuli hiiri sisään! D: Yleensä ne on pysyny vaan roskiskaapin sisäpuolella ynnä muuta, mutta nyt tämä yksilö oli nähtävästi juoksuttanut meidän kissaa koko päivän ja sama jatkui vielä illallakin, tosin siinä vaiheessa sen perässä juoksi myös kolme muuta metsästäjää: minä ja broidit.

Taistelu oli armoton ja hiiri järkyttävän vikkelä ja pieni, ja välierät se voitti ihan 6-0. Lopulta aiheutettuaan mun huoneen totaalisen ympärikäännön, pudottuaan huoneen karhealta tiiliseinältä (jota pitkin se myös siis kapusi katonrajaan asti) suoraan mun tulostimen sisään (KYLLÄ, SUKKANA SISÄÄN) ja juoksutettuaan meitä vielä vähän olohuoneessakin, saatiin me se rontti peittoon kiinni ja veli kävi heittämässä sen pitkän matkan päähän ulos jonnekin.

Ja näin sitten ilta rauhottu ja saatiin rauhassa syödä pihviä ja karkkia niin että mulle ainakin tuli siitä ahmimisesta paha olo (ja on vieläkin).

O oli meillä ja lähti joskus kahden jälkeen yöllä, ja mä jumituin sen jälkeen vielä koneelle lataamaan biisejä kuten Era – Ameno ja jotain Big Bangiltä hetken mielijohteesta.

Kello oli jotain 4:30 kun hiippailin olkkarin läpi vessaan pesemään hampaita. Sieltä päästyäni näen meidän kissan käytävällä, erotan vain sen hahmon ja katon että ”oi nyt se leikkii sillä leluhiirellään” kunnes tajuan, että ei, sillä leluhiirellä ei ole tuollaista häntää. Ja laitettuani valot päälle huomaan, että ei helvetti, UUSI HIIRI. 

En jaksanut enää tehdä mitään sen kiinniottamiseksi, menin omaan huoneeseeni nukkumaan ja jätin sen meidän lellikkikissan leikkikaveriksi. Koska ei se sitä tappanut, leikki vain kissaa ja hiirtä niin, että aina kiinni saatuaan päästi taas irti ja koko homma alkoi alusta. 

Nyt en enää sitten tiedä, että onko meillä vielä jossain täällä hiiri lymyämässä. Sen tiedän, että kämpän nurkat on luultavasti täynnä hiiren kakkaa ja pissaa, ja niiden siivoaminen putoaa varmaan taas mun harteille.

Yllä olevat hiirikuvat on viime kesältä, kun pieni metsästäjämme toi ulkoa nappaamansa hiiren näytille kotikynnykselle. Eilisen ja viimeyön hiiret olivat ihan saman näköisiä, mutta liian vikkeliä kuvattavaksi. Enkä mä siinä mitään kuvaamista ehtinyt edes ajatella, kun yritin vain saada sen pois mun huoneesta…

Ihan varmaan tulen joskus laittamaan lisää kuvia meidän Tiukusta, pahoitteluni vaan niille joille kissakuvat tulee joka tuutista jo ulos. Nää oli lähinnä tällasia edustuskuvia, tilannekuvat onkin sitten jotain aivan muuta. 😉