Tää kirjoitus on roikkunut mulla luonnoksissa jo pitkään, alkukeväästä asti. Aiheesta on kirjoitettu suhteellisen paljon – viimeisimpänä bongaukseni oli tämä Musta ovi blogin kirjoitus, jonka suosittelen lukemaan jos blogiyhteistyöjutut kiinnostaa, ja Mediakan kirjoitus samasta aiheesta vähän eri näkökulmasta kirjoitettuna. Tämän postauksen innoittajana toimi kuitenkin eräs omakohtainen (huono) kokemus, josta kerron lisää postauksen loppupuolella.
(Kuvissa näkyvä tuote ei liity tähän huonoon kokemukseen, päinvastoin, se on ihan hyvä.)
Yhteistyöt, kampanjat ja mainokset ovat blogeissa aika peruskauraa. Siinä on kuitenkin isoja eroa, miten ne toteuttaa, ja onko toteutus onnistunut vai ei.
Bloggaajana voit myydä mainostilaa, esittelyä ja näkyvyyttä.
Ja se, millaisiin kampanjoihin lähdet mukaan ja miten, määrittelee blogisi uskottavuuden.
Oletko uskollinen itsellesi ja blogisi aihepiireille, vai tartutko kiinni kaikkeen mitä tarjotaan. Lähdetkö mukaan vain selkeän läpinäkyviin ja rehellisiin keisseihin, vai sellaisiin, joiden edessä on vähän epäilyttävä verho.
Älä aliarvioi lukijoitasi. He eivät pidä siitä, jos yrität kusta heitä silmään euron kuvat silmissä. Älä pure ruokkivaa kättä: he määrittelevät, pysytkö pinnalla vai et. Tai jos et pinnalla ole, niin sen, tuletko sinne koskaan pääsemään.
Houkuttelevatkin tarjoukset voivat joskus olla huonoja.
Varsinkin jos ne eivät sovi blogisi tai itsesi tyyliin. On yhtä tyhjän kanssa edustaa jotain tuotetta tai firmaa, joka ei osu kohderyhmääsi. Firma ei hyödy mitään, lukijat eivät hyödy mitään. Sinä hyödyt ehkä tuotteen tai palkkion verran, mutta uskottavuutesi ottaa takapakkia.
Mä olen itse mainoskriittinen ja aloittanut blogini siihen aikaan, kun yhteistyökampanjat alkoivat pikkuhiljaa leviämään pienempiinkin blogeihin. Ilmapiiri oli tosi kielteinen ja tuomitseva. Toisaalta hyviä yhteistöitä saaneita myös kadehdittiin. Lähes kaikki olivat aloittaneet bloginsa harrastuspohjalta (nykyään on myös suoraan ammattiin tähtääviä uusia bloggaajia), ja oli erityislaatuista, jos harrastuksesta pystyi pelkkien menojen lisäksi saada rahaakin.
Alkujaan kaupallisten yhteistöiden läpinäkyvyys oli aika hukassa. Joissain blogeissa sponsoroidun sisällön määrä alkoi kasvaa niinkin voimakkaasti, että pienissäkin blogeissa lukijat alkoivat tarttua satunnaisiin niihin yhteistöihin ja jopa vilpittömiin kehuihin. Ymmärrän täysin, koska kyllä se vaan ärsyttää, jos tuntuu että niistä omista suosikkiblogeista kehittyy jotain ostos-tv:n jatkeita.
”Ei kai tuokin ole nyt myymässä sieluaan mainostavilla firmoille?”
On yleinen pelko, että tulojen myötä bloggaajan aitous ja samaistuttavuus katoaa. Joskus näin käykin, mikäli blogista tulee liian suunnitelmallinen ja laskelmoitu työ, jossa tavoite on vain raha, tavarat ja ylellinen elämä, tai jos jollain enemmän suosiota saaneella lirahtaa liiaksi nuppiin. Silloin lukijoiden ei auta muuta kuin antaa palautetta, tottua muutokseen, tai vaihtaa maisemaa. Onneksi vaihtoehtoja riittää.
Nykyään se ilmapiiri on ehkä vähän höllentynyt, kun blogien asema ja merkitys on konkretisoitunut. Se johtuu täysin ammattikunnan sääntöjen selkeytymisestä.
Bloggaajat ja muut some-aktiivit ovat alkaneet verkoistoitua paremmin ja ovat tietoisempia siitä, mitä saa ja ei saa tehdä.
Myös lukijat ymmärtävät enemmän, miksi blogeissa voi olla niitä yhteistyöpostauksia ja affiliate-linkkejä. Se pahin muutosvastarinta on lieventynyt. Toisaalta bloggaajilta osataan vaatia läpinäkyvyyttä ja muutakin sisältöä, eikä piilomainontaa katsota hyvällä. Ja näin kuuluukin olla.
Joskus kyllä kuulostaa lähinnä ”kateellisten kyyläämiseltä”, kun joku jossain keskustelupalstalla laskee jonkun bloggaajan saamia tuotteita ja miettii, pitäisikö bustata verottajalle, että jos se ei olekaan ilmoittanut niitä veroissa. Sellaisessa on se ajatus siitä lain noudattamisesta ihan oikea, mutta toteutustyyli (tai ajatuksella leikittely) lähempänä kiusaamista kuin mitään veroviraston sankaruutta.
Toki itsensä työllistävällä henkilöllä se oma hinta on itse määriteltävissä.
Varsinkin blogin alkutaipaleella pienikin palkkio voi huumata innostuksesta, eikä kieltäytyminen välttämättä käy edes mielessä. Jollekin riittää ylipäätänsä palkkioksi tuote tai testaus, onhan blogi pelkästään harrastus. Mutta moni tavoittelee enemmän.
Oman työnsä hintaa on vaikea määritellä. Varsinkin, kun niistä ei kirjoiteta oikein missään eikä kukaan kerro julkisesti, paljonko pyytää yhteistyöpostauksesta tai somemainoksesta.
Koita siinä sitten aloittelijana arvailla, mistä kannattaisi lähteä liikkeelle.
Mä oon miettinyt tätä aiemmin tosi paljon, kun oon pohtinut, mitä voisin mun valokuvauspalveluista pyytää.
Etten pyytäisi liikaa suhteutettuna siihen, mitä voin tarjota.
Etten pyytäisi liian vähän, ja polkisi tahattomasti ammattilaisten hintoja.
Sama pätee myös muidenkin alojen yrittäjiin, kuin vain bloggaajiin tai valokuvaajiin.
Tää on tosi tärkeää. Jos teet työtä ilmaiseksi tai liian halvalla, se laskee koko ammattikunnan palkkatasoa.
Ainakin pienempien tekijöiden keskuudessa. Tuotenäytteillä ja näkyvyydellä ei makseta vuokraa.
Kulutettavissa tuotteissa, jotka voidaan laskea näytekappaleiksi, ei ole säilyvää arvoa. Paitsi tietty sille firmalle, jonka tuotteesta teet (todennäköisesti) positiivisen postauksen. Sinä teet työt ja tarjoat halvan mainosalustan. He keräävät taloudellisen hyödyn kauttasi saamasta näkyvyydestä ja uusista asiakkaista.
Suostuessasi tällaisiin diileihin poljet koko ammattikunnan hintoja ja muiden mahdollisuuksia kyetä tekemään tästä kunnollista, itsensä elättävää ammattia.
Mieti tarkkaan, mihin lähdet mukaan ja millä hinnalla. Älä mainosta mitään, mihin et itse usko.
Mulle ehdotettiin joskus alkuvuodesta erästä yhteistyötä, jonka aihe sattui olemaan jokseenkin ajankohtainen. Olin kiinnostunut, joten annoin pyydetyt tiedot kävijämääristä ja kysyin heidän tarjoustaan yhteistyöpostauksesta.
Tarjous oli saada firmalta se ilmainen tuotenäyte, josta kirjoittaa. Siinä kaikki.
Sehän ei ole mikään oikea palkka, sillä ei elä, se kuluu pois. Sellaiseen lähteminen meinaa sitä, että teet firmalle käytännössä ilmaisen mainoksen.
Tein oman palkkioehdotukseni, johon saamani vastaus oli nihkeä. Kuulema mulla ei ollut riittävästi lukijoita, että voisivat maksaa rahaa. Että ”ilmoittele sitten, kun tilanne muuttuu”.
Hah. Pitäkää tunkkinne. Tiedän, että mun blogin nykyisillä kävijämäärillä ei elättäisi itseään, enkä siihen edes pyri, mutta se mun ehdotus ei todellakaan päätä huimannut. Siis suhteutettuna kävijämääriin, postauksen tekoon käytettäviin työtunteihin ja kohderyhmän sopivuuteen. En ole ahne, kunhan nyt edes jonkinlaisen konkreettisen korvauksen olisi saanut. Eikö kuulostaisi reilulta?
Mutta ei ole hintapyynnöstä kiinni, kun kalastetaan vain ilmaista mainostilaa.
Ilmaiseksi mainostilaksi kelpaavat pienetkin blogit (ja kaikki muutkin, jotka jostain syystä lähtevät mukaan) – hitot mistään vaivannäön korvaamisesta tai alustan laadukkuudesta. Tuijotetaan vain lukuja, ei nähdä metsää puilta kun on euron kuvat silmien edessä.
Mä teen mielelläni vaikka ilman korvaustakin postauksia tuotteista, firmoista ja kaupoista, jos se tuntuu hyvältä ja haluan tehdä sen, omaehtoisesti ja vilpittömästi. Mutta jos vastataan vittuilevan vähättelevästi sellaiseen ”tiedä oma paikkasi”-tyyliin, voin kyllä hyvin kertoa myös negatiivisista kokemuksista. Tää ei oo mikään sanomalehti vaan blogi, jossa mä saan kertoa, mitä mietin.
On pienestä kiinni, jääkö jostain hyvä vai ikävä kokemus. Ehkä muiden kokemukset on ollut parempia, kun niitä postauksiakin on näkynyt siinä määrin.
Mainitsemani tapaus harmitti, joten googlasin tuotesisällön, ostin kilpailijan tuotteen, ja päätin kirjoittaa mielummin siitä.
Koska mä voin. Paras passiivisagressiivinen kosto, mitä keksin.
Aluksi meinasin kirjoittaa pelkän saarnan, mutta ajan myötä vitutuksesta paloi se pahin kärki. Alkoi tuntua liian lapselliselta marista moisesta. Ja tässä aiheessa on kuitenkin paljon muitakin tärkeitä pointteja, kuin vain tämä oma kokemukseni. Toivottavasti säkin sait tästä postauksesta jotain irti.
Miten sä koet yhteistyöpostaukset blogeissa? Näätkö pointin ja syyn niiden takana, vai aiheuttaako kaupallisessa yhteistyössä kirjoitetut postaukset poikkeuksetta inhoreaktion?
Jos oot bloggaaja, onko sulla ollut huonoja kokemuksia epäonnistuneista yhteistöistä tai muutoin epämiellyttävästä viestinnästä aiheeseen liittyen?
– – – – –
Tää kuvissa näkyvä v10plus water base peeling on vesipohjainen kuorinta-aine, joka vastaa erästä ”ihmeelliseksi” tituleerattua tuotetta.
Mulla on akneen taipuvainen pintakuiva ja rasvoittuva iho, ja tää on ollut sille ihan toimiva. Hinnassa voisi olla vielä kilpailukyvyn varaa, mutta tuubi on kätevä ja aine helposti annosteltavissa. Sanoisin, että aika riittoisaa tököttiä, koostumus on sellainen geelimäinen. Vastaavia on kuulema myös edullisempia versioita, jos uskaltaa tilata ebaysta testiin. Tätä sen sijaan voi käydä ostamassa vaikka ihan Yliopiston Apteekista.
Uskaltaisin suositella, vaikken mikään kosmetiikkaguru olekaan.
16 Responses
Surulliseksi tekee, että on niin paljon yrityksiä, jotka toimivat periaatteella, miten saada mahdollisimman paljon voittoa mahdollisimman vähällä työllä. Myöskään toisen työtä ei arvosteta. Ehkä monet lähtevät liian halvalla/ilmaiseksi mukaan ja useiden yritysten asenne blogin kirjoittajia kohtaan on sen vuoksi kokemuksesi mukainen. Tällaiseen asenteeseen pitää saada muutos. En myöskään halua uskoa, että yritykset, jotka toimivat kyseisellä periaatteella menestyvät tulevaisuudessa. Itselleni puhtaasti mainostusmielessä tehdyt postaukset aiheuttavat kyllä inhoreaktion. Sen huomaa, kun jutussa on sydäntä mukana ja kun taas ei ole.
Niin tekee… Monet ei vieläkään tajua, miten paljon tällainen blogin kirjoittaminen ja ylläpitäminen oikeasti vaatii työtä, ja minkä takia siitä tarvitsisi maksaa muuta kuin sen tuotteen verran, mille huomiota haluaisi. Jos joku toinen on saanut aikaiseksi niin arvokkaan ja hyödyllisen alustan ja luotettavan brändin, että itse toivoo voivansa päästä hyötymään siitä yhteistyön kautta, eikö silloin kannattaisi myös ihan konkreettisesti arvostaa sitä, eikä yrittää jallittaa? En kyllä voi itsekään sanoa, että toivoisin menestystä yrityksille, jotka selvästi yrittävät käyttää muita hyväkseen eivätkä arvosta toisten työtä. :/
Hyvä käytännön näkökulma asiaan, joka edelleen valitettavasti todellinen ongelma!
Itsekin kirjoitin enemmän journalistinäkökulmasta aiheesta pari kuukautta sitten. Sattumalta vielä melkein samalla otsikolla!
https://mediakka.com/2017/05/17/ala-myy-itseasi-halvalla/
Anna M.
Kiitos paljon! Ja voi eiii! 😀 Ahaha tulipa onnistunut olo, mä nimittäin muistan miten vieläpä googletin ton otsikon, että saisin varmistettua, ettei just sillä otsikolla olis kukaan kirjoittanut just tästä aiheesta, ja että mitä sillä ylipäätänsä on kirjoitettu. Taisin vaan tehdä sen jo silloin alkukeväästä, kun sä et vielä ehtinyt julkaista tuota ja sitten tää mun ehti mädäntyä luonnoksissa lähes puoli vuotta, ennen kuin sain sen viimeisteltyä. :—D
Mut toi sun versio oli tosi hyvä, sama aihe vähän eri näkökulmasta ja toisella tapaa muotoillen. Linkkaan senkin tuonne tekstin alkuun, sais vähän lisää näkyvyyttä tuoda tälle aiheelle! 🙂
Hyvä kirjoitus! Itellä on vielä tosi pieni blogi mutta on mulla kolme yhteistyötäpostausta blogissa. Yhdestä tarjouksesta olen kieltäytynyt koska koin etten olisi hyötynyt siitä mitään. En myöskään koskaan suostuisi sellaiseen joka ei oikeasti mua kiinnostaisi! Pidän myös yhteistöistä muidenkin blogeissa koska saa tietää uusia tuotteita jne. 🙂 Ja ihan totta toi että monikaan ei vieläkään ymmärrä kuinka paljon vaivaa näkee esim yhteen postaukseen! Siihen nähden mun mielestä ei oo mitenkään paha jos välillä vähän hyötyykin blogista. �� Mäkin asun pienellä kylällä joten uskon kuitenkin että kateellisia toisen pienestä menestyksestä riittää.
http://www.nooraemilia.fi
Kiitos! 🙂 Näinpä! Kyllä niistä yhteistöistä on myös iloakin, myös muille kuin bloggaajalle itselleen: sen kohderyhmän pitää vaan olla oikea! Ei edes ole järkeä markkinoida jotain sellaista, joka ei sovi omaan tyyliin tai lukijakunnan tyyliin. Siitä ei hyödy kukaan. :/
Tuota mäkin just pidän ongelmallisena, kun ei missään puhuta, että mitä ne euromäärät vois olla. Todella hankala lähteä ehdottamaan mitään kohtuullista korvausta työstään, kun ei tiedä, pitäisikö puhua kympeistä, satasista tai tonneista :/ Tarvitaan tietoa, millä lukijamäärillä oli pyytää minkälaista korvausta. Siispä olen tehnyt yhteistyöt pelkällä tuotelahjalla, mikä toki on liian vähän työnmäärään verrattuna :/
Avoimuutta kaipailisin kovasti lisää tälle kentälle!
Säpä sen sanoit, samaa kaipailen minäkin! Se on vaan selkeesti edelleen niin vaiettu aihe, lähes tabu, kuten palkat usein muutenkin. Jos palkasta keskustelu on tavallisissakin töissä vaikeaa, niin viekkaan että freelancer-tyyppisissä töissä se on vielä hankalampaa – varsinkin, jos voisit tai sun pitää käytännössä hinnoitella itse itsesi. :S Siinä ei oikein auta muu kuin vertaistuki ja kollegoidensa haastattelu aiheesta! En itse ole päässyt tässä vielä yhtään kärryille, mutta ehkä joskus…
Hyvä postaus, koska jo omien aiheiden pyörittelyyn yhdenkin postauksen kohdalla voi mennä tunteja, en tekisi ainoatakaan postausta ilman jotain tuntipalkkaa – vaikka blogistani en työtä halua tai hae. Kaikissa tapauksissa käyttäisin omaa vapaa aikaani toisen mainostamiseen ainakin parin tunnin verran. En ihan parista 100ml rasvapurkista ihan sieluani lähtisi myöskään myymään..
Kiitos Katri! Niin tosiaan voi, ja tärkeitä postauksia tehdessä aikaa menee tavallisia enemmän. Yhteistyöpostaukset on helppo laskea näihin normaalista poikkeaviin, niiden hiomiseen ja valmisteluun ja tarkastamiseen käyttää vielä normaalia enemmän aikaa, jotta työnsä tekisi varmasti huolella. Se työn määrä ei vain oikeastaan ikinä näy blogin ulkopuolelle – se työ näkyy vain silloin, kun sitä ei ole tehty kunnolla. Ja se nyt ei kauhean positiivista huomiota ole. :/
Hyvä kirjoitus. Tähän on itsekin tullut törmättyä, että oikein haetaan blogeja jotka tekee jutun, mutta sitten kun pitäisi rahallinen palkkio maksaa, ollaan että häh? Eivät lehdetkään ilmaiseksi mainoksia julkaise, ja väittäisin, että blogissa silmäillään juttu kuitenkin sen sijaan että ohitetaan kokonaan kuten pelkkö mainos. Affiliatelinkit ovat myös haastavia, niistä firma kerää tuhansia euroja myyntiä ja bloggaaja saa muutaman kympin. Vähän maku mennyt! Mutta joo, aina löytyy joku joka tekee sitä tuotetta vastaan blogijutun.
Kiitos! Joo totta, blogeissa on tosi paljon samaa kun lehdissä, mutta toisaalta kuitenkin ollaan ihan eri lokeroissa. Lehdissä ja muissa "oikeissa medioissa" mainoksista ja näkyvyydestä maksetaan, blogeissa on yleensä ihan eri meininki. Vaikka jonkun bloggaajan yhteistyön merkeissä kirjoittama juttu voi olla paljon samaistuttavampi ja lähemmäksi lukijan omaa arkea tuleva, kuin keskellä artikkelia kelluva mainosbanneri, ne on hintaluokassa eri tasolla. Ainakin meidän pienempien tekijöiden keskuudessa. Käsittääkseni. Ja hitto että ne verkkolehtienkin mainosbannerit muuten osaa nekin ärsyttää, vaikka niiden olemassaolon syyn ymmärtääkin. :')
Kiitos tästä postauksesta, vihdoinkin joku uskaltaa puhua tästä ääneen. Mun mielestä bloggaajan uskottavuus laskee roimasti, jos joka ikinen yhteistyö otetaan vastaan. Olen itsekin yhteistöitä tehnyt, mutta kieltäytynyt enemmän kuin suostunut, koska haluan tehdä vain sellaisia diilejä, jotka mua aidosti kiinnostaa ja mistä haluan mun lukijoilleni kertoa. Haluan pitää blogin meiningin aitona. Hyviä pointteja kerroit myös tosta oman sisällön hinnoittelemisesta!
Kiitos paljon! Ihanaa kun kommentoit! 🙂 Hyvä, toi sun tyyli on täydellinen lähtökohta, noin se kannattaakin tehdä! En mäkään kieltäydy yhteistöistä jos sopivaa ehdotetaan. Toisaalta en niitä myöskään hakeamalla hae, mutta se johtuu lähinnä siitä, ettei mulla just nyt ole aikaa miettiä semmosta. :') Mutta tosiaan, aitous on asia joka kannattaa säilyttää. Koska jos sen menettää, sitä on vaikea kerätä takaisin. Se toimii samalla tavalla kuin luottamus. Jos lukijat ei luota suhun, sun sanaan ei uskota eikä sua ei oteta tosissaan, ja se on aikalailla lopun alkua (ellei siinä sitten vedä aiheen ihan överiksi ja onnistu jotenkin kääntämään tilanteen voitoksi). :s
Täytyy sanoa, että sun blogi on muuttunu paljon parempaan suuntaan – juurikin yhteistöiden ja muiden osalta. Tuntuu, että jossain vaiheessa liitelit vaan yhteistyöstä toiseen, mutta viimeaikoina on taas alkanut tulemaan enemmän näitä "sun omia" juttuja. Siis omiahan ne yhteistyötkin on, mutta mulla lukijana vaikuttaa tosi paljon ihan pienetkin vibat yhteistyöbloggaajista. Nykyään sun bloin pariin on jopa ihana palata ♥
Moikka Janita, muistankin sut! 🙂 Kiva kun kommentoit pitkästä aikaa!
Ja kiitos kun kerroit sun ajatuksista! Niitä oli mukava lukea, mutta toisaalta samalla tuntui vähän kamalalta, että sä oot kokenut sen noin. D:
Siis koska itestäni taas tuntuu, että oon tehnyt ihan tosi vähän yhteistöitä koko tän 5,5 vuotisen blogiurani aikana (ainakin moniin verrattuna), ja hyötynyt mun blogista taloudellisesti hyvin vähän. Niiden tekeminen on alusta asti ollut mulle tosi iso juttu, jokainen ison harkinnan takana ja sitä lukijoiden näkökulmaa ajatellen ("onko tästä hyötyä/iloa vain mulle vai myös muille"). Varsinkin ekan yhteistyöpostauksen kanssa oli aikoinaan hirveän iso kynnys, mutta palautteesta oli paljon henkistä apua. Säkin taisit silloin kommentoida siihen, että toteutus oli luonteva. 🙂
Toki valtaosa kaikista tekemistäni yhteistyöpostauksista on tainnut osua sinne vuoteen 2015, joten jos oli tottunut siihen täysin yhteistyöpostauksettomaan settiin, niin ymmärrän, että se on voinut pistää silmään. Se oli itelleni blogin kannalta kasvamisen aikaa, mulla oli kauheen iso hinku kehittyä tän kanssa ja halusin nähdä, mitä mahdollisuuksia tällä hommalla on tarjota. No eihän sitä näillä kävijäluvuilla taloudellisessa mielessä juurikaan ole. :') Jälkeenpäin ajatellen on hyvä sanoa, että olisi pitänyt keskittyä eri asioihin joissa kehittää tätä hommaa, mutta tulipahan kokeiltua… Jatkossa osaa paremmin.
Sekin ero viimeisimpiin vuosiin nähden on, että silloin mulla oli aikaa kirjoittaa enemmän postauksia ylipäätänsä. Jos aikaa on vähemmän ja postauksia on muutenkin niukemmin, ne yksittäiset kaupalliset jutut saattaa ponnahtaa selkeämmin silmille.
Mä en nykyään tee juurikaan kampanjapostauksia, koska mun kriteerit niiden suhteen ovat nousseet entisestään ja prioriteetit muutenkin muualla. Ja koska sitä aikaakaan ei ole, otan mielummin eri lähestymistavan koko hommaan. Tavoitteet ei katoa, mutta hommasta putoaa pohja jos yrittää liikaa. 🙂
Tää taisi olla positiivista palautetta, mutta saatoin silti vähän provosoitua ja kirjoittaa aiheesta postauksen. 😀 Hitto vie, saatan haastaa kaikki bloggaajat listaamaan kaikki tekemänsä missään määrin kaupalliset postaukset ja niistä mahdollisesti saamansa hyödyt. Voitaisiin saada mustaa valkoiselle ja lisää läpinäkyvyyttä tähän meininkiin. Ja totuuksia siitä, mitä bloggaajat niistä jutuista oikeasti kostuu, vai kostuuko edes mitään.
Mutta siis tosi ihana kuulla, että nykyään taas viihdyt! ♥