Asetan riman alas ja aloitan

Pitkäksi venähtäneen tauon jälkeen on vaikea palata. Uuteen alkuun päästäkseen on pakko laskea se vuosi vuodelta jatkuvasti noussut rima alas, ja lähteä liikkeelle mahdollisimman yksinkertaisesta. Että olisi helpompi päästä taas vauhtiin ja takaisin siihen sisältöön, millä mieluiten täyttää blogiaan.

Mulle helpointa on lähteä liikkeelle omista kuulumisista. Se on kuin palaisi samalla takaisin koko bloggaamisen alkulähteille. Sitä varten blogit aikoinaan eniten olivat. Päiväkirjoja. Nykyään ne ovat lisäksi niin paljon muuta, että ei mikään ihme, jos meinaa joskus mennä solmuun ja latoa pään täyteen suorituspaineita.

Joten yksinkertaistetaan.

Oon ollut aika väsynyt.

Viime kuussa oli tosi kiire ja paljon töitä. Vähän ehkä liikaakin. Tein neljän viikon työtunnit kolmessa ja vietin sen neljännen kurssilla Tammisaaressa. Se kesti maanantaista sunnuntaihin ja muistutti raskaudeltaan perus ylityöviikkoa, tosin lisättynä monta uutta ihmistä ja äkilliset sosiaaliset suoriutumispaineet. Huuh.

Noiden päälle olin täyttänyt illat ja viikonloput tehokkaasti valokuvaustöillä. Kuvasin tänä keväänä neljät vuosijuhlat ja yhdet valmistujaiset, ja se oli normitöiden päälle aika paljon.

Oman aikansa vaati myös blogin ulkoasun muuttaminen ja siihen liittyneet taustatyöt. Se oli alunperin se syy, miksi en postauksia ehtinyt tekemään. Parin viikon jälkeen tajusin, että pakko pitää taukoa, kun rahkeet ei vaan riitä kaikkeen. Kai jokin stressilisä iski myös perheenjäsenen sairastumisesta – kaikki kääntyi onneksi parhain päin, mutta kai oli se psyykkisesti kaiken muun päälle aika isokin juttu. Eikä sitä oikein tajunnut kuin vasta jälkeenpäin.

Nyt se kiire on hellittänyt ja mulla on ollut vain normaalisti töitä.

Olin ajatellut, että kesäkuussa on sitten aikaa tehdä kaikkea. Mutta tässä taisi käydä vähän kuten viime vuonna kandikevään jälkeen.

Pahin väsymys iskee vasta sitten, kun sille on tilaa ja aikaa.

Toisin sanoen, tän kuun oon lähinnä vaan käynyt töissä ja nukkunut.

Kaikki omat projektit ja blogi ovat olleet tauolla sieltä toukokuun alusta asti. Blogin ulkoasu on jo jonkin verran edennyt, mutta postauksiin ei ole ollut voimavaroja. Jopa sähköposteihin vastaaminen on tuntunut ylitsepääsemättömän raskaalta, kommentteihin vastaamisessa sama juttu (anteeksi). Yksi sähköposti per ilta, toisena päivänä laskut. Pieni askel kerrallaan. Pakolliset jutut, ei muuta.

Töissä oon täysin skarppi eikä mitään ongelmia, mutta sen jälkeen ei sitten oikein muuta jaksakaan.

Nyt näyttää jo vähän paremmalta. 

Vastasin tänään jo kolmeen sähköpostiinkin. Tosin vasta päiväunien jälkeen. 😀 Ja viime viikolla jaksoin leikkia photoshopilla ja työstää valokuvaustöille omaa sivua. Pientä edistystä siellä sun täällä.

Tarkoitushan ei ollut pitää blogista taukoa, enkä tosiaan ajatellut, että pieni tauko venähtäisi tällaiseksi.

Mutta mitä pidempään sitä taukoa jatkaa, sitä vaikeampi on taas aloittaa. Rytmi on hukattu ja kaikki postausideat kasaantuneet isoksi takkukasaksi, jota on haastava lähteä purkamaan. Vähän kuin kotitehtävissään jälkeenjäänyt koululainen, jonka on vaikea kiriä muita kiinni, kun sen tehtäväkasan edessä ei tiedä, miten ottaa ensimmäinen askel. ”Mistä oikein alottaisin” on usein ollut mietinnän aihe. Ja yleensä se päättyi siihen, ettei aloita ollenkaan.

Siksi päätin nyt aloittaa näin, vaikka järkevintä olisi ollut aloittaa jostain mielenkiintoisesta. Jostain, mistä yleensä kirjoittaisin ja haluan kirjoittaa. Jostain, mistä myös joku tänne eksyvä haluaisi lukea. Mutta en oo vielä ihan siellä asti, joten pitää aloittaa helposta. Ja sitten alun jälkeen pitäisi alkaa rullaamaan jouhevammin, kuin itsestään.

Tai ainakin niin sitä ainakin väitetään.

Tää viikko oli kesän ensimmäinen lyhyempi työviikko, kun lähdetään jo huomenna juhannuksen viettoon. Ensin saaristoon, ja jos siellä on teltassa liian hyytävää ja tylsää niin sitten minne nyt ikinä keksitäänkään. Kuten vaikka kylpylään rentoutumaan ja nauttimaan meidän vuosipäivästä. Jos satut tietämään jonkun mukavan kylpylän (joka ei välttämättä olis täynnä lapsiperheitä), niin saa vinkata! 😉

Heinäkuussa downshiftaan muutamaksi viikoksi max. kolmen päivän työviikkoon. 

Siinä pääsee ekaa kertaa käyttämään sellaisia herkkuja kuin kesälomapäivät. Niitä ei vielä tälleen ekana työvuonna ole monen viikon edestä, joten käytän ne mielummin ripotellen kuin yhteen pötköön. Ajatuksena on, että siinä pääsisi taas kiinni kaikkeen siihen, mikä nyt on viime viikkoina jäänyt ja unohtunut väsymyksen alle. Mutta en uskalla luvata mitään, en halua pistää heti alkuun liian korkeita tavoitteita tai mitään ylimääräistä stressiä.

Vähän alkaa jo jännittää, että mitenköhän sitten ensi syksynä. Silloin kun olisi tarkoitus lisätä tähän nykyiseen ruljansiin eli työt + valokuvaustyöt + blogi + käsityöharrastukset -yhdistelmään vielä koulukurssejakin. Ja mistään näistä osa-alueista en siis haluaisi luopua. Voidaan sit alkusyksystä lyödä vetoa, onko mulla burn out ensi jouluna vai jaksanko kesään asti. 😀

Mutta tähän väliin tällasta. Toivon mahdollisimman vähäsateista ja rentouttavaa juhannusta teillekin! Jos siellä sattuisi joku vielä olemaan jäljellä. Koitan palailla seuraavan kerran vähän vähemmän paikallaan junnaavissa merkeissä. 🙂