Jotkut ”konmarittaa” kaappejaan, mä päätin kokeilla samaa karsimalla viimein vähän mun instafeedin historiaa.
Koska lähes kuusi vuotta instagramia ja reippaasti yli 1000 kuvaa… Joo, siellä on joukossa siis vaikka minkälaista skeidaa, mitä en kaikkea ehkä jälkeenpäin edes käsitä, miksi ihmeessä oon julkassut niistä mitään. 😀
Toisaalta se on ihan mua, ja se sisältö just sellaista rehellisen kaunistelematonta ja aitoa. Mutta toisaalta en tässä vaiheessa haluaisi tehdä uuttakaan instaprofiilia ”edustavampaa settiä” varten – sellaista, jossa aloittaa nätisti siististi tyhjästä – ajattelin, että eipä ketään kyllä haittaa, jos siivoilen vanhoja pois.
Ensimmäisten kuvien joukosta, helppo seurata hashtag-tyylien evoluutiota…
Mutta koska oon aika hamstraaja, otin kaikki profiilista poistetut kuvat (tähän mennessä yli 500 kpl…) talteen screenshotteineen päivineen, niin säilyy ne mulla tallessa.
Näistä hamstrauspiirteistä on joskus hyötyä, kun vaikka askarteluun ja käsitöihin liittyviä kamoja on kertynyt kaikenlaista, ja jos äkisti tarvitsee jotain johonkin, on ihan hyvä mahdollisuus, että multa löytyy se jo. (Toisaalta niitä laatikoita sitten riittääkin…)
Mutta kuvien kohdalla homma on ihan eri levelillä: Mun ulkoisille kovalevyille on tallennettuna kaikki mahdollinen enemmän ja vähemmän tärkeät kuvat ja muut tiedostot. On ehkä sanomattakin selvää, että oli vaikea paikka, kun se yksi kovalevy alkoi tuhota itse itseään sektori kerrallaan, jonka takia mulla on siellä kansioissa mustia aukkoja, joista ei vaan oo enää jäljellä kuvamateriaalia kuin se, mitä oon blogiin julkaissut… Hyvä kuvia ja koulutöitä, joita oon oikeesti jopa kaivannut jälkeenpäin. Tarvinnutkin jopa.
Ihan liikaa ruokakuvia, eikä edes mitään kauniita sellaisia. Siis mä sekosin laskuissa, kuinka monta kuvaa mulla oli jo pelkästään sushista, pullasta, pizzasta ja letuista. Ihan hirvee määrä. 😀
Kun inside-jutut on niin hauskoja, että nekin on jaettava…
Mun instagram ja blogi sisältävät julkisesti edelleen about kaiken, mitä oon aloittamisesta lähtien niihin julkaissut. Tein instagramiin profiilin elokuussa 2011, ja blogin aloitin maaliskuussa 2012. Kaikkiin postauksiin ja kuviin kulminoituu kokonaisuudessaan sekä oma kuin sovellusten kehitys, elämänmuutokset ja aikuistuminen.
Kun Instagram perustettiin lokakuussa 2010, ja mä olin siellä heti seuraavana keväänä.
Aluksi kaikki mun kuvatekstit oli englanniksi, kun ei siellä juuri vielä suomalaisia ollut. Vasta vuonna 2013 vaihdoin suomenkielisiin kuvateksteihin, ja samana vuonna ylipäätänsä aktivoiduin kunnolla. Se oli fuksivuosi ja kuvat oli täynnä vaikka minkälaista settiä.
Muistaako teistä kukaan sitä aikaa, kun
- – instagramiin laitetut kuvat oli oikeesti otettu kännykällä?
- – kuvat oli oikeasti ”instant” ja otettu siitä hetkessä jossa ollaan?
- – kuvateksteissä kirjoitettiin jokanen sana hashtagilla?
- – selfiet oli sellaisia pikselöityineitä etukameraräpsäisyjä?
- – instagramissa oli vain ne vakiofiltterit ja muokkaamiseen käytettiin vaan niitä?
- – kaikkien ”feedit” oli värikkäästi sekaisin kaikkea?
😀
Nyt tällasille kuville on snapchatit (oon siellä myös tolla samalla nimimerkillä) ja instastoorit, joten instagramin profiilin rooli on muuttunut. Kuten yksi uusi tuttavuus sanoi, sun instagram-feed on tässä maailmassa vähän kuin portfolio – jos niin siis itse haluaa.
Aikoinaan kun aloitin, koko sovellus oli oikeasti enemmän ”instant”, kuvia juuri niistä hetkistä suht reaaliajassa.
Eikä todellakaan mikään portfolio. Ei ainakaan kokonaisuutena. Ei se sitä mulla kirjaimellisesti ole nytkään. Mutta kun nyt muutenkin kiinnittää enemmän huomiota näihin kuin ennen, ei haluaisi, että se insta-tilikään olisi parin scrollauksen jälkeen kuin ihan eri maailmasta. Enää ei vaan ole tarvetta jakaa tuossa kanavassa jokaista yksityiskohtaa kaatuineista kaakaopurkista puoliksi syötyyn pullaan. Ja samalla tykkää itsekin enemmän siitä kokonaisuudesta samoin kuin täällä blogissa.
Jokaisesta vanhasta kuvasta mä palaan siihen hetkeen, jossa se on otettu. Ne muistot on tosi vahvoja, mutta pakko myöntää, että näissä vanhoissa tilannekuvissa ne on jotenkin vielä erityisen voimakasta. Siis varsinkin noi kolme viimeistä. Mutta kukapa ei elämänsä tähtihetkiä muistaisi… 😀
Ootteko te instagramissa tai snapchatissa? Oon utelias kurkkimaan, jos haluutte kertoa nimimerkkinne. 🙂
13 Responses
Heh jos luulit että sulla oli paljon kuvia niin mulla on nyt yli 1500 :'—D Oon kanssa joitain kuvia alkuajoilta poistanut mutta en halunnut siivota tiliä sen kummemmin, just toi että kuvat tuo niin paljon muistoja itselle! En usko että kukaan selaa oikeasti kovin pitkälle mun tiliä (toivon ainakin) joten ne on siellä oikeastaan mua varten vain, igssä vois olla sellainen ominaisuus että kuvat sais asettaa yksityisiksi niin ei tarvitse murehtia poistamisesta :–p tiiän että mulla on tosi paljo kuvia tilillä, ja se ei ehkä oo kovin cool haha? Tuntuu että trendikästä on että kuvia on vain vähän, mutta mä en raaski niitä poistaa raalla kädellä! Hamsteri siis täälläkin. Ja jos mun tili kiinnostaa niin löytyy @reettachristina
Haha, no siinä on jo jonkin verran! 😀 En mäkään usko että kovin moni selaa kovin pitkälle sinne historiaan (paitsi jotkut satunnaiset hämmentäjät), mutta sitten kun aloin ite selaamaan ja katoin et mitä siellä on, niin tuli semmonen et apua joo, vois näitä varmaan vähän siivoilla. :–D En ite tiiän mitenkä profiilin coolius korreloi kuvien määrän kaa, en ite oo koskaan tullu ajatelleeks! Mut se hämmentää, jos jollain on tosi vähän kuvia mut tosi paljon seuraajia, siinä tulee semmonen tosi epäsuhtainen mielikuva.
Ja todellaki olis hyvä tommonen piilotusominaisuus, vähän niinku jossain Facebookissakin pystyy profiilissa tekemään! Oliskohan toi innovaatio niillä jo tulilla, olis niin kiva. 😀
Haha mä kans siivoilin mun instatiliä tässä joku aika sitten, ku alko kauhistuttaa liikaa ne vanhat ja kamalat kuvat 😀 En kyllä kaikkia raaskinut poistaa koska niihin liittyy niin paljon kivoja muistoja, mut kaikkein pahimmat lähti kyllä. Mä oon siellä @liidelz jos huvittaa käydä kurkkaamassa. Ja hei sun instafeediillä on aivan ihana tunnelma! Tosi kauniita kuvia, kuten täällä blogissakin 🙂
Haha! 😀 Mä käyn kurkkailee sun! Ja kiitos! 🙂
Oho seurasinki sua jo! Ihana feedi! 😀
Haha en kyllä pystyisi poistaa yhtään vanhaa kuvaa. Se kertoo elätystä elämästä ja voi hyvin nähdä miten paljon on muuttunut. ? Nyt kyllä kuvat ovat paljon parempia kun joskus pari vuotta sitten. Löydyn instasta nimimerkillä emmelemzi.
Joo mullekin oli hirveen vaikeeta, mut sen jälkeen kun niitä oli saanut poistettua, ei tuntunut enää missään. 😀 Tosin veikkaan et vaan siks, että olin saanut ne screenshotteina talteen… Kuvamuistohamstraajan vikaa! Mä käyn tsekkaa sun! 🙂
Mä harrastan sitä, et lisäilen kuvia ja poistelen niitä joka viikko. Tämä ainoastaan siitä, että ahdistun jos mun tili ei oo visuaalisesti yhtenäinen.:D Nyt haluaisin alkaa muuttaa mun kuvien tyyliä, mutta ahdistun varmaan kun uudet kuvat ei passaa enää vanhojen kanssa.:D Samalla oon myös ihan hirmu nirso siitä, millaisia kuvia mä julkaisen Instassa, koska osa ei oo "tarpeeks kauniita". Olen siis ehkä Instanirso.:D mutta joo, löydyn instasta nimellä pikkuauroora. 🙂
Haha ounou, toi menee jo tarkaks. 😀 Teen kyllä sitä, että jätän joskus tosta samasta syystä kokonaan julkaisematta. Oon myös tosi instanirso nykyään! Mutta noista vanhoista kuvista näki, etten aina ollut. 😀
Hei, mitä bloggaamisellesi kuuluu? Muistin blogisi yhtäkkiä ja luulin että se oli pudonnut listoiltani eikä siksi uusia postauksia ole näkynyt, mutta täälä onkin vain ollut hiljaista näin pitkään. Ikävä kirjoituksiasi! 🙂
Kiitos tuhannesti kommentistasi! <3 Vähän pääsi kiireet ja uupumus painamaan blogin taka-alalle, mutta nyt koitan taas päästä takaisin vauhtiin. 🙂
Hei tämä oli ihan loistava kirjoitus ja sain tästä inspiraation "konmarittaa" myös oman instafeedini. Taidankin ryhtyä heti tuumasta toimeen!
Haha kiitos, tosi ihana kuulla että tykkäsit! 😀