Viimeisimmät savityöni – Kätevä valkosipulin säilytysrasia ja jämäsavi-karhu

Kerroin viime vuoden puolella mun syksyllä tekemistä savitöistä, joiden joukossa oli muutama keskeneräinenkin työ. Vähän aikaa sitten valmistui viimein pari silloisista töistä, ja onnistuivat vieläpä paremmin kuin uskalsin odottaa!

Ensimmäinen ja oikeasti ihan hyödyllinenkin tekele on valkosipulirasia, joka yrittää itsekin näyttää valkosipulilta.

Käytin tekoon valkosavea, joka on valmiina sävyltään jotain valkoisen ja vaalean beigenharmaan väliltä. Riippuu valaistuksesta. 😀 Pinta on oikeaa valkosipulia jäljittelevästi mattapintainen, ja se onnistui jättämällä pinnan lasittamatta. Sisäpuolen laitoin kuitenkin läpinäkyvää lasitetta, jotta rasia kävisi hyvin elintarvikesäilytykseen ja on helppo puhdistaa.

Tää rasia tuli meille ihan tarpeeseen, koska tähän asti kaikki sipulit ovat tyyliin pyörineet pitkin pöytää, kun niille ei ole ollut mitään selkeää paikkaa. Näin tän tyylisiä rasioita Tampereen Kädentaitojen messuilla, ja siitä se sitten lähti. Rasian kylkeen tein noita valkosipulinkynsiä muistuttavia aukkoja, jotta se ei olisi liian tiivis ja mahdollistaisi haihtumisen – muuten joku kerta sipulia kaivaessa vastassa saattaisi olla vihreähahtuvainen haiseva ylläri. 😀

Vitsit että tykkään tosta, miten tuo sipuli sopii tuohon meidän hyllylle. Aika onnistunut, vaikka itse sanonkin. ♥

Toinen valmistunut työ on tämä karhukerra, jonka veistelin syksyn vikalla kurssikerralla jämäsavesta.

Tää oli ensimmäinen näin aidosti onnistunut jotain eläintä muistuttava savityö, mitä oon ikinä tehnyt. Sen takia oli tosi jännittävää, että mitenkä tää selviää uunista – jos saven sisään jää ilmakuplia, on mahdollista että uuniin päästessään koko työ poksahtaa.

Näin tumman sävyn tähän sai, kun dippasi koko karhun mustaan savilietemaaliin (engobe-maali) ja myöhemmin läpinäkyvään lasitteeseen. Olisi varmaan sopinut hyvin lasittamattomanakin kuten tuo sipuli, mutta tällä kertaa näin. Paikkaa tälle ei vielä ole keksitty, joten vartioi sillä välin hunajapurkkia. 😀 Varmaan löytää tiensä kirjahyllyyn, jahka sellanen saadaan hankittua.

Entä mitä te tykkäätte? Mun mielestä enemmän ja vähemmän hyödyllistä just sopivassa suhteessa. 😀 Itseasiassa pari muutakin työtä olisi jo valmiina, mutta en kerennyt vielä kuvaamaan niitä, joten saavat nyt jäädä odottamaan seuraavaa erää. Ainostaan ne viime kerralla keskeneräisenä esittelemäni lehtilautaset läksivät joululahjana toisaalle, joten ne pitäisi sitten seuraavalla vierailulla muistaa ikuistaa…

Mutta eipä tuo savitöiden kuvaaminen ole muutenkaan mitään kaikkein helpointa. Lasitettu pinta kiiltelee tosi paljon, ja niiden käsintehty pinta on väkisinkin epätasaista, jolloin töitä on tosi vaikea ikuistaa sen näköisenä, miltä se oikeasti näyttävät.

Kysyin meidän savikurssin vetäjältä vinkkejä näiden kuvaamiseen, ja tärkein taisi olla, että valon pitäisi tulla jonkun tasaisen seulan läpi, kuten kankaan, jotta siitä siivilöityisi liian terävät säteet pois.

Tässä on vielä vähän harjoittelua, mutta kyllä tuosta karhusta jo joitain selkoa saa! Ainakin kun vertaa siihen, mitä se suoran valon vaihtoehto oli. Mua snapchatissa (@helmihytti) seuraavat saattoivatkin nähdä näistä ja muista töistä jo välipäivityksiä, samoin kuin vilauksen niistä kotistudiosysteemeistä, mitä näiden kuvien ottamiseen tarvittiin. 😀