Savisyksyn möykkyjä ja klönttejä

Täällä ruudun takana on joululahjapaja ollut viime päivinä niin kovassa kiireessä, ettei paljon koneelle kerkeä. Aika iso ero viime kuuhun, jolloin väsymys painoin niin, etten niiden Halloween-juttujen jälkeen tehnyt muita käsityöjuttuja kuin savitöitä. Ja niitäkin vaan sen takia, että savikurssille oli säännöllisesti oma päivänsä ja aikansa viikossa, ja väsymyksestä huolimatta pakottaa itsensä menemään, kun on etukäteen maksanut.

Nyt se kurssi jäi joulutauolle ja keskeneräiset työt oli pakko jättää odottelemaan kevättä, joten keräsin tähän tilannekatsaukseksi joitain tän syksyn tekeleitä, keskeneräisiä ja valmiita. 🙂

Nää lehtilautaset menevät joululahjoiksi – jos onnistuvat. Se selviää oikeestaan vasta ensi viikolla, kun saadaan noutaa syksyn vikat työt. :s
Mun massiivisin astia ikinä… Jouduin kuivuttamaan sitä niin hitaasti, etten saanut sitä ennen joulua edes ekaan polttoon, vaikka tein tän tähän vaiheeseen jo aikoja sitten!
Valmiit sushi-lautaset! Mun visioissa näistä piti tulla valkoiset, mutta koska käytössä ollut valkoinen lasite ei olisi tehnyt tasaista pintaa, päädyin lopulta punaruskeaan. Näiden lasitteesta tuli vähän liian paksu ja se peitti aika paljon tuota saven pintaan painettua pitsikuviota, jonka toivoin ennemmin korostuvan. Mutta ehkä ensi yrittämällä paremmin, näistä tuli muutenkin ehkä vähän liian pienet meidän keskimääräiseen sushinälkään verrattuna (testasin).

Mun edellisistä saviharrasteluajoista oli ennen tätä syksyä jo kerennyt vierähtää muutama vuosi – muistan kirjoitelleeni niistä viimeksi joskus vuonna 2012 (onkohan kukaan teistä sattunut pysymään matkassa sieltä asti?). Tällä kurssilla tuntui, että pääsin eri tavalla vauhtiin kuin aiemmin. Alkukankeuden jälkeen homma on tuntunut luontevammalta ja ideoita riittäisi enemmän kuin aikaa.

Kokeilin ekaa kertaa dreijaamistakin, mutta rehellisyyden nimissä, se ei tosiaan ottanut luonnistuakseen. 😀 Ei kai olisi pitänyt olla niin suuret odotukset, että heti ekalla yrittämällä olisi pyöräyttänyt jonkun melko suoran maljakon tai kupin, mutta se vaan hämäsi tosi paljon, kun kurssin opelta se sujui niin helpon näköisesti… Harjoittelemalla oppisi, mutta se veisi niin paljon aikaa, että toteutan mielummin ensin kaikkea mikä ei vaadi dreijaamista.

Valkosipulirasia ennen ekaa polttoa, paperi kannen ja purkin välissä että kuivuisivat tasaisesti yhteensopiviksi.
Valkoisella lasitettu (siitä tosiaan tulee tommosta epätasasta) ketturiipus.Syksyn eka työ, muki puristelutekniikalla + palmikkomainen kahva. Tässä tuo punaruskea lasite onnistui tosi hyvin, kun se taittaa nätisti hopean/metallin sävyyn sopivissa kohdissa.

Viime viikolla jämäsavesta muotoiltu karhu, eka näinkin aidon näköisenä onnistunut eläin! Ainakin vielä ennen lasitusta ja polttoa.

Valmiista töistä on muuten paljon vaikeampi ottaa kuvien kuin keskeneräisistä. Valmiissa töissä on usein kiiltävä lasite, joka kiiltelee valossa epätasaisesti, eikä näytä yhtään niin hyviltä kuin luonnossa. Kun taas tuollainen keskeneräinen työ ja lasittamaton savi on niin helposti kuvattavaa, yksinkertaista mattaa pintaa. 😀

Mulla käy savitöiden kanssa muutenkin usein niin, että oon tosi tyytyväinen työhön vielä ennen lasitusta, mutta sitten se lasitus saattaa pilata koko homman. Sama savilietemaalauksen kanssa, oon nuorempana pilannut niin monta työtä epäonnistuneilla maalauksilla, etten niihin ole koko syksynä koskenut.

Oon ollut tosi tyytyväinen tähän kurssiin ja omiin tekeleisiin, vaikka onkin pitänyt hyväksyä, ettei se lopputulos aina ole sitä, kuin alunperin on päässään visioinut. Savi ei oo helppo laji. Tällä kertaa ei tullut oikein joululahjojakaan tehtyä, kun lähes kaikelle löytyy omastakin kodista tarvetta! Hyvä jos edes niitä ekan kuvan lahjaksi ajateltuja lautasia raaskin antaa pois, jos kovin nätisti onnistuvat. Argh. 😀
Onneksi tammikuussa pääsee taas jatkamaan, mun idealista senkun kasvaa.