Eräänä tän viikon aurinkoista päivistä lähdin ekaa kertaa tänä kesänä oikeasti kaupungille. Kuulostaa ehkä vähän säälittävältä, mutta yleensä työpäivien jälkeen on niin helppo vaan jäädä kotiin puuhastelemaan ja olemaan, että tuota lähtemistä pitää selkeästi vähän harjoitella. Fiilisteltiin kaverin kanssa Tampereen kesää ja koskenrantaa, kunnes siirryttiin Keskustorille Friends & Brgrs:iin, jonne olin saanut kutsun maistelutilaisuuteen. Se oli aika yllätys, mutta kerrankin puhtaasti positiivinen sellainen.
Kyseisen puljun paikalla oli vielä jonkin aikaa sitten Suomen ensimmäinen mäkkäri. Tuon talon kulmalla on aika legendaarinen purilaishistoria, sillä ennen sitä ekaa McDonald’sia paikalla kerkesi olla myös Burger King. Kyseisen rakennuksen alakertahan on aika täydellinen ravintolalle, upea vanha jugend-aarre suurine ikkunoineen, paljon ihmisvilinää ympärillä ja hyvät kulkuyhteydet. Vaikka se mäkkäri oli ehkä legendaarinen, musta tuntuu, että se vähän epämukavalta tuntunut Keskustorin reuna on tän ravintolavaihdoksen myötä siistiytynyt. Ihan kuin se olisi muuttunut avoimemmaksi. Kun viereisessä rakennuksessa myös kahvila Aitoleipä laajensi tilojaan, tää koko ilmiö tuntui laajenevan. Avoimuus, läpinäkyvyys, tilojen täyttäminen ihmisillä ja katseilla. Sosiaalinen valvonta eli ”eyes on the street”, kuten Jane Jacobs joskus lausui, luo turvallisuutta ja sitä myötä viihtyisyyttä, ja vähentää kaikkea epäilyttävää poistamalla pimeitä kulmia, joihin silmät eivät näe. Ei siis yhtään huono muutos.
Sisällä meidän huomio kiinnittyi ensin tilan uudistuneeseen ilmeeseen kokonaisuudessaan. Kaikki siihen mäkkäriin viitannut tuntui kadonneen, vain myyntitiskin sijainti oli tuttu. Tuntui kuin koko upea sisätila olisi ennen jäänyt täysin vaille arvonsa ansaitsemaa huomiota, kun nyt ravintolan suuret ikkunat ja niiden näkymät pääsivät avoimessa ja minimalistisessa tilassa, joka oli sisustettu hienovaraisesti viihtyisin puusävyin ja huonekaluin. Erityisesti ihastutti nuo ikkunapuitteiden puiset päällystykset, jotka tuossa ylläolevassa kuvassa näkyy.
Itse maistelutilaisuus aloitettiin Classic Brgrilla, ja perinteisten hampparien ystävänä voisin sanoa sen jääneen mun suosikiksi. Jännä miten siitä burgerista oli saatu niin kevyen tuntunen vaikka täytettä ei ollut mitenkään liian vähän, ja tosi maukas ilman kuitenkaan mitään rasvaisuusähkyä. Vegan Brgr oli myös hyvää, täytteet olivat niin hyviä että siinä ollut kasvispihvi jäi muulle osalle aika kuus-nolla. Voisin kyllä suositella kelle vaan! Tosin ite palaisin tonne jo pelkästään niiden ranskisten ja aoili-dipin vuoksi ihan koska vaan, tai koska paikan konsepti kotimaisen lähiruuan, avoimuuden ja tuoreuden suhteen on sellaista, mitä mielellään tukee. Ootteko te jo kerenneet piipahtaa tuolla?
Jälkeenpäin tuli pikkasen tyhmä olo, kun jonkun muun siellä maistelutilaisuudessa olleen instagram-kuvasta huomasin, että siinä makutuomarointilappusessa olevaan ”Taste”-kohtaan olis kai pitänytkin laittaa aina arvosana kullekin ruokalajille, kun taas me vaan oletettiin ilman sen kummempaa miettimistä, että ”joo tähän laitetaan ruksi että mitä kaikkee söi”... Voi nolo! Siinäpä sitten ihmettelevät. 😀 Onneks oli edes ne sanallisesti kirjoitetut palautteet siinä vieressä…
0 Responses
Itse oon käynyt kerran sekä Helsingin että Tampereen mestassa, molemmilla kerroilla ranskalaiset olleet haaleita ja löllöisiä… Hamppareista tykkäsin ja konseptista muuten, mutta tuohon hintaan toivoisi ruuan olevan kuumaa, eikä sen tuntuista kuin sitä olisi tehty tunti sitten valmiiksi ja säilytetty jossain odottamassa tilausta. Voi toki johtua kiireestäkin että pitää tehdä isompi satsi kerralla, perjantaina kun oon aina käynyt, mutta pitää antaa vielä mahdollisuus ja käväistä nyt kesän aikana 🙂
Aijaa! Onkohan niillä ollut jotain alkukankeutta sitten, en tiedä. 🙂 Mä ainakin aattelin vielä palata uudelleen ens kerralla kun iskee pikaruokahimo, toivottavasti jatkuu yhtä hyvänä (tai joka parempana) kuin mitä tolla meidän vierailulla oli. 😀
Pietarsaaren friends and burgers ei ole koskaan pettänyt ainakaan mua 🙂
Kiva! 🙂
Siis voi helvetti. Tykkäsin sun blogista tosi paljon aikoinaan, kun kaikki ei ollut niin viimesen päälle viilattua – eikä kaupallistettua. Viimenen niitti mun vierailulle täällä on tää uus ulkoasu, kun jokainen postaus pitää erikseen klikata aukiluettavaksi. Oh god why, tää on blogi eikä mikään uutissivusto. Hyvää jatkoa.
Harmi ettet pidä ulkoasusta. Tää tosiaan on blogi, mutta mä koin tän käteväksi (puhumattakaan mukavasta vaihtelusta), koska mun postauksissa on usein niin paljon kuvia, että koko blogissa vierailu menee vaan scrollaamiseksi, mikä on erityisesti pieninäyttöisillä laitteilla aika rasittavaa. Aattelin että näin on helpompi selata postauksia ja klikata ittensä niihin kiinnostavimmilta vaikuttaviin juttuihin, mutta en tosiaan tiiä mitä muut tykkää, kun eipä kukaan tätä muutosta oo kukaan kummemmin kommentoinut ennen sua.
Tosta viimesen päälle viilaamisesta ja varsinkin kaupallisuudesta en kyllä oo samaa mieltä. Perfektionisti oon ollut aina enkä sitä oo missään vaiheessa piilotellut, vaikka tyyli on toki vuosien varrella vähän muuttunut siinä missä minäkin. Mutta blogiyhteistyöt oon pitänyt ihan minimissä ja ottanut osaa vain harvoihin oikeasti kiinnostaviin juttuihin, eikä täällä sivuilla ole mainoksiakaan kuin toi yksi Indiedaysin ylämainos. Siihen verrattuna mitä mä oon nähnyt, sanoisin että sangen epäkaupallistettua ja jokseenkin hukattua markkinointipotentiaalia, mutta se on mun valinta.
Ja vaikket sitä kysynyt, niin mitä tähän postaukseen tulee, niin tääkään ei ollut mikään pyydetty tai maksettu mainos, vaan kirjotin tästä aika spontaanisti kun sattui olemaan mukava aihe mistä kirjoittaa – niitä ei nyt täyttä työviikkoa tehdessä ole mitenkään liikaa. En sitten tiiä, pitäiskö epäselvyyksien välttämiseksi kirjottaa aina erikseen jokaiseen normaaliin postaukseen, jossa mainitsee tai kehuu jotain tuotteita, kauppaa tms., että mä en hyödy tästä mitään / tää ei ollut mikään piilodiili, kun niistä harvoista kaupallisista postauksista ja saaduista tuotteista kuitenkin mainitaan jo?
Mutta minkäs teet, hyvää jatkoa sullekin. 🙂
Niin, enhän mä missään väittänyt tästä postauksesta mitään. Kiitos kuitenkin vastauksesta ja sehä on tärkeintä, että tää blogi tuntuu susta hyvältä.