Alkuvuoden oikkuja

Ääk, loma loppuu enkä mä oo yhtään valmis! Tuntuu etten oo tehnyt yhtään mitään… Tai no, se taitaa olla ennemmin totuus kuin tunne. Hommattiin Netflix ihan vaan näille lomaviikoille, ja siinä ne pitkien työpäivien jälkeiset tunnit vierähtivätkin aika nopeesti ja leppoisasti.

Tähän vuoden alkuun on mahtunut vähän vastoinkäymisiä. Isoisä sai sairaskohtauksen, mutta on toipunut onneksi hyvin. Vähän tuon jälkeen toinen vanhempi, hiukan kaukaisempi sukulainen kuoli, eikä siitä voida vielä kertoa meidän isovanhemmille, ettei olisi liikaa järkytyksiä putkeen… On aika pelottavaa tajuta, miten läheiset vanhenevat ja haurastuvat. Näihin kahteen nähden nää muut ovat ehkä aika pikkujuttuja, mutta myös viemärit menivät tukkoon ja kylppärissä oli pieni tulva, ja pahimpien pakkasten iskiessä etelään lämmityskin lakkasi hetkeksi toimimasta, sillä lopputulemalla että loppiaisaamuna ja sitä seuraavana aamuna herättiin 13-asteisesta huoneesta… Hrrr. Toki se saatiin korjattua heti sitten, kun oltiin jo palattu Tampereelle.

Viimeinen ylläri kohdattiin vielä täällä Tampereen puolella, kun saavuttiin näiden kolmen lomaviikon jälkeen kotiin ja oltiin saatu ”heippalappu” jostain myöhään illalla kuuluneesta juhlimismelusta. Ainut vaan, että me oltiin kyseisenä ajankohtana ihan toisella paikkakunnalla, eikä olla aiemminkaan pidetty täällä juhlia tai aiheutettu mitään lapun mukaista melua. Siinä lapussa ei myöskään ollut mitään allekirjoitusta, josta olisin voinut lähettäjää. Olisin halunnut käydä henkilökohtaisesti sanomassa, että hei, väärä osoite, ja ehkä oikea osoite olisi sen jälkeen ollut mahdollista selvittää. Eihän sillä käytännössä väliä kun muutetaankin parin kuukauden sisään, mutta tuntuu silti hölmöltä.

Mua on nukuttanut tällä lomalla jatkuvasti niin paljon, että vaikka oon nukkunut pitkiä yöunia ja pitkiä päiväunia, oon töissäkin saattanut hiljaisena hetkenä torkahtaa viideksi minuutiksi pää pöytää vasten. Näin kävi toki vain hetkinä jolloin ei oikeasti ollut töitä ja tekemistä, mutta anyway… Stalkkasin viimeiseen asti sopivia äkkiälähtöjä jonnekin rantalomakohteisiin, toivoen että olis voinut vaihtaa edes hetkeksi maisemaa ja päästä oikeesti nauttimaan olostaan, imemään itteensä D-vitamiinia, tyhjentämään päätä… Se jäi nyt toteutumatta, mutta yritän vakuuttaa ittellenin, että kyllä me ens kesänä ehditään lähteä jonnekin reissuun.

Viime vuonna tähän samaan aikaan mä olin mukavan motivoitunut ja vuosi lähti niissä fiiliksissä hyvin käyntiin. Nyt – rehellisyyden nimissä – mä en löydä itsestäni minkäänlaista intoa, joten lähden liikkeelle lähinnä oman velvollisuudentunnon pakottamana. Ehkä jonkinlainen motivaatio jossain vaiheessa ilmestyy, kun päästään vauhtiin ja koko kevään ohjelma selkenee (meille kun ei oo järin selkeästi kerrottu, mitä nää kandikurssit käsittävät sisälleen), ehkä ei. Kummassakin tapauksessa tarkoitus on selviytyä tästä keväästä niin, että voisin jotenkin olla tyytyväinen itteeni, ja jos keväällä olo on sama kuin nyt, niin siinä vaiheessa on hyvä pitää pieni breikki opiskelusta. Monilla se tulee tahattomasti tai tahallisesti lukion ja jatko-opiskelupaikan välimaastossa välivuoden merkeissä, mulla on ollut koulua lähes 15 vuotta putkeen… Oon 21-vuotias, eikä mulla oo tulipalokiire valmistua. Joten jos opiskelu ei maistu, ehkä tekis hyvää nähdä välillä vaikka normaalia työelämää?

Mutta näin näihin ajatuksiin ja tekemisiin mun alkuvuoden voikin aikalailla tiivistää. Nukkumista ja töitä. Ja vähän Kardashianeja, se on hyvä ohjelma aivojen nollaamiseen. Toivotaan, että sitä unta ainakin olis nyt sitten kertynyt edes jonkin verran varastoon, koska edessä on rankka kevät ja piiitkiä koulupäiviä.

Miten teillä on vuosi lähtenyt käyntiin? Onko muilla opiskelijoilla motivaatio tallella? 

…Jos muuten mietitte tuota yhtä kuvaa, niin Tiuku ”pelaa” siinä tietokoneella. Se alkoi kun yks ilta erehdyttiin näyttämään sille youtubesta kissoille tarkoitettuja videopätkiä näytön halki juoksevasta hiirestä ja linnuista… Oli hauskaa, kun se höntti innostui ja yritti metsästää niitä siitä ruudulta. Ei vaan osattu ennustaa, ettei se katinkutale niiden jälkeen tahtonutkaan jättää sitä näyttöä enää rauhaan, vaan sama meno jatkui, oli ruudulla sitten counter strike tai facebook, haha!