Punertavat letit, söpöt pisamat, maalaismaisemat ja pitsiset ballerinat – niistä on kaupunkilaisen ja landepaukun yhdistelmä Peppi Pitsitossu tehty, siis se Pitkätossun epävoimakas serkku.
Voitte kuvittella kuinka olin taas tikahtua omaan kekseliäisyyteni, kun päähän pälkähti toi… Huumori on vaihteeksi tasoa peruna.
Tää maksihame on se, josta viime viikolla mainitsin ommelleeni umpeen sellaisen kamalan halkion. Mä en tiennyt sen olemassa olosta silloin sun ostin sen, joten se oli aika ikävä yllätys: se ei ollut minkään valmiin sauman kohdalla, vaan se oli ajettu saumurilla keskelle toista reittä, niin että ensin vedetty ylös, sitten U-käännös ja alas. Yäk. Noi raidat on niin tiheät, että aika vaikeahan se oli saada siististi umpeen, mutta onnistuis siinä määrin, että hameesta sai käyttökelpoisen. Varsinkin kun toi kangas on niin miellyttävän tuntuista iholla, niin unohtaa nopeasti moisen pienen ulkoisen rosoisuuden!
Aika harmi, etten tullut ottaneeksi tänne saareen mitään hiustököttejä mukaan – en ees suolasuihketta, vaikka just aloin päästä senkin ideasta jyvälle, ja nää hiukset muutenkin muuttuivat sen värjäämisen jälkeen todella sähköisiksi..! Niiden muotoiluaineiden kanssa olisi voinut tehdä kaikenlaisia muhkeampiakin kampauskokeiluja tommosten noiden luirujen lettien lisäksi, mutta ehkä joskus myöhemmin kesällä sitten.
Huomaa miten on tullut jumitettua liian kauan putkeen siellä Hervannassa samojen tylsien kulmien ympäröimänä, kun täälläkin näkee ihan joka puolella kaikenlaisia nättejä paikkoja, joita haluaisi kuvata tai käyttää kuvauksissa taustana. Ja vaikka mulla ei tullut tänne mukaan kovin paljoa vaatteita tai mitään muutakaan kuvausrekvisiittaa, että pystyisin aktiivisesti järkkäämään mitään kuvailuja (sen jatkuvan luontokuvailun lisäksi), niin huvittaa kuvata, vaikka kyse olisikin jostain yksinkertaisen rennosta asusta, kuten tämä tässä.
Ja tämmösessä tyylissä mä muutenkin tällä hetkellä viihdyn niinä hetkinä päivästä, kun en oo koteloitunut sinne ryönäisten työhaalareiden sisään.
Onko teillä kellään vapaa-ajan kuteissa tällä hetkellä mitään semmosta tiettyä mukavaa vakiovalintaa?
Ostin noi pitsiballerinat Skopunktenista keväällä samalla kertaa kuin ne siihen Indiedays Awards -asuun yhditäsmäni mustat korkkarit. Taisivat olla jossain alennuksessakin, en muista enää… Mä en vielä tähän mennessä oo oppinut käyttämään ballerinoja, vaikka yhden parin taidankin omistaa. Mutta yleensä ballerinat eivät ensinnäkään pysy jalassa, tai sitten ne hiertävät tai haluisin käyttää niiden kanssa sukkia, mutta en omista sellaisia, jotka olisivat riittävän pieniä. No, aloitin näiden sisäänajon tässä tänään, ja ai että tuntuvat kevyiltä ja mukavilta..! Ehkä opin tänä kesänä näiden myötä käyttämään ballerinojakin, näiden maksihameiden lisäksi.
Noi valoefektit eivät muuten ole mitään jälkeenpäin lisättyjä, vaan puun takaa pilkistellyt aurinko maalasi ne!
Mun veli otti nää, enkä jaksanut nipottaa turhaan, koska onhan toi aika pieni ongelma, kun aattelee että tuli muutoin kumminkin noin kivoja kuvia. 🙂
8 Responses
noi valojututhan on tosi kivoja! vähän vaihteluu ja ainaki aitoja kuvia! 🙂
Kiitti, kiva kuulla että tykkäsit! 🙂
Nää kuvat on aivan ihania!! :))
Kiitos paljon! :>
Moikka! Olen viime aikoina lukenut blogiasi erityisesti siitä syystä, että opiskelet arkkitehtuuria. Hain tänä vuonna opiskelemaan arkkitehtuuria ja pisteiden perusteella näyttää siltä, että saan opiskelupaikan.
Minua kiinnostaisi kuulla lisää siitä, millaista arkkariopiskelijan arki on. Onko paljon pakollisia luentoja, kuinka paljon itsenäistä työskentelyä, pari- tai ryhmätöitä?
Itse olen jo kolmekymppinen äiti ja minulla on vakituinen täyspäiväinen duuni aikaisemmalla alallani. Onko teidän vuosikurssilla ihmisiä, joilla on erilaisia elämäntilanteita vai opiskelevatko kaikki päätoimisesti?
Kiitos innostavasta blogistasi! Se taitaa olla sikäli ainutlaatuinen, että toista arkkiariopiskelijablogia ei taida olla Suomessa.
Hei! Ihana kuulla, että sulla on mennyt pääsykokeet noin hyvin! 🙂
Mä oon kirjoittanut monia arkkitehtuurin opiskelua sivuavia postauksia, mutta näihin kysymyksiin ei varmaan missään oo tullut suoraan vastattua. Ainakin meillä Tampereella kurssit ovat kaikilla hyvin pitkälti samoja, joitain harvoja vapaavalintaisia lukuunottamatta (tosin yleensä lähes kaikki menevät niillekin) ja saman vuosikurssin opiskelijat viettävät aika paljon aikaa keskenään.
Luentoläsnäolo eivät suurelta osin ole pakollista, paitsi kielten kursseilla on. Muillakin luennoilla on hyvä olla paikalla tekemässä muistiinpanoja, riippuen vähän kurssista tietenkin, kannattaa opintojen alettua kysellä vanhemmilta opiskelijoilta heidän kokemuksistaan. Mutta tarpeen tullen luennoilta voi ihan hyvin vaivihkaa lähteä, jos on jokin tärkeä tai välttämätön meno. Ja kun on niitä sellaisia kritiikkitilaisuuksia, jotka voivat kestää monia tunteja, niin hyvän syyn kanssa voi pyytää päästä esittelemään työnsä aikaisemmin, vaikka nimilistan järjestyksessä olisikin ihan hännillä.
En tiedä mihin näistä kaikista kouluista olet hakenut, mutta jos mietin niitä ekan vuoden kursseja joita meillä oli, niin niistä meillä ainakin vähintään arkkitehtuurin historian perusteiden kurssilla kannattaa olla paikalla, koska se helpottaa paljon kurssin varrella tehtävien töiden tekemistä ja myös tenttiin lukemista, jos on tehnyt muistiinpanoja. Tenttejä ei ole ihan kaikilla kursseilla, ja kurssit ovat yleensä aika laajoja kokonaisuuksia, jotka kestävät lähes aina koko syksyn (1.&2. periodi) tai kevään (3.&4. periodi).
Työskentely on suurelta osin itsenäistä, mutta meillä ainakin monet työskentelevät juurikin koululla piirustussaleilla ja tietokoneluokassa, ja joskus opettajilta voi varata sellaisia erillisiä lyhyitä ohjausaikoja joidenkin kurssien töissä. Ryhmätöitä ei ole kovin paljoa, mutta meillä niitä oli ainakin ekan vuoden keväällä yhdyskuntasuunnittelun perusteiden kurssilla ja tokana vuonna arkkitehtuurin historian ammattikurssilla syksyllä.
Ihmisiä on kyllä erilaisista elämäntilanteista: itse olin vähemmistössä kun kuuluin niihin, jotka olivat tulleet suoraan lukiosta tälle alalle, mutta toisaalta sitäkin harvempi on vielä perheellinen. Tiedän omalta vuosikurssiltani varmasti vain yhden vanhemman naisopiskelijan, jolla on lapsia, mutta en ole tutustunut häneen niin läheisesti, että osaisin kertoa tarkemmin miten hän on tämän alan opiskelun kokenut.
Sitä sen sijaan en tiedä, onko kellään täyspäiväistä vakiduunia opiskelun ohessa, mutta epäilen vahvasti, että ainakaan ekojen vuosien opiskelijoilla niin pahemmin olisi, koska töitä ei ole kovin helppoa järjestää yhteen näiden opintojen kanssa, vaikka läsnäolo ei kirjaimellisesti pakollista olisikaan.
En ole varma, miten paljon nää samalla tavalla Oulussa tai Aallossa, mutta todennäköisesti ainakin sinne päin. Tän tarkemmin en osaa vastata saatika neuvoa, muuta kuin että kannattaa suunnata opinto-ohjaajan tai jonkun vastaavan puheille suunnittelemaan opintojen etenemistä heti ensimmäiseksi sitten, kun se vaan mahdollista. 🙂
Kiitos itsellesi kommentista! 🙂 Kyllä joitain muitakin suomalaisia arkkitehtiopiskelijoiden kirjoittamia blogeja löytyy, mutta ei tosiaan kovin montaa että niitä edes helposti löytäisi, eikä ainakaan sellaisia, jossa kovin tarkkaan tosta arjesta selosteittaisi.
Kiitos Helmihytti todella paljon laajasta vastauksestasi! Helpotti kuulla, että luennoilla ei ole läsnäolopakkoa, ja että opiskelu on pääosin itsenäistä. Kielikurssit saan hyväksiluettua aiemmasta maisterin tutkinnostani, joten niilläkään mun ei tarvitse istua. Ei sillä, etten luennoilla haluaisi istua mutta elämäntilanne ei valitettavasti sitä mahdollista. Kyselen vielä, että onko teillä opiskelijoilla jonkunlaiset ArchiCad-versiot omilla koneillanne vai täytyykö siihen liittyvät tehtävät tehdä koulun koneilla? Entäpä kun eri kurssien harjoitustöistä järjestetään kritiikkejä, niin onko tapana käydä kaikkien osallistujien kritiikit läpi saman päivän aikana vai kestääkö kritiikit esim. viikon? Anteeksi, kun vaivaan sinua näillä kysymyksillä, mutta yliopistoissa ei kesäisin oikein tällaisiin kysymyksiin vastata ja niin, eihän mulla vielä ole edes virallisesti sitä opiskelupaikkaakaan 😉
Ole hyvä vain! 🙂 Koulun koneilta löytyy ArchiCadit, mutta sellaisen saanee sitten opiskelijalisenssin avulla myös omalle koneelleen käyttöön, kunhan vaan tuossa syksyllä saatte itsellenne opiskelijanumerot ja niin edelleen. Ja ainakin meidän koulussa kritiikit ovat yleensä yhtenä iltapäivänä putkeen. Toki jos opiskelijoita on kovin paljon, niin saattaa olla jotain erityisjärjestelyjä, mutta tähän asti meillä on ollut vaan yksi kurssi, jonka lopussa oli kahden päivän kritiikki jossa ekana päivänä kaikki esittelivät vuoron perään työnsä, ja seuraavana päivänä proffa ja assarit kävivät kaikki työt läpi ja antoivat palautteensa.
Ei mua nää kysymykset vaivaa, kiva jos näistä on jotain apua! 🙂