Viisi ihanaa kahvilaa Tampereen ytimessä

Kuten toissapäivänä kerroin, tiistaina kierrettiin Tampereen kahviloita sen verran urakalla, että päätin tehdä postauksen muutamista kahviloista, joihin ehdottomasti palaisin uudemmankin kerran ja voisin muillekin suositella, mikäli Tampereella asutte tai vierailette.

Tää on ehkä vähän noloa, mutta ennen sitä tiistaita en ollut vieraillut yhdessäkään keskustan kahvilassa. Ja oon kumminkin asunut täällä jo yli vuoden! Niin vaan kävi, kun läheltä kotia löytyy kaikki välttämätön mitä vaatimattomaan elämään tarvitsee, ja keskustassa ravaamisen ja kahviloissa kuppailun on käsittänyt lähinnä turhana rahan tuhlaamisena… Pakko myöntää, että tuo NamiAppro-kierros muutti vähän mun käsitystä kahviloista ylipäätänsä. Niillä on paljon annettavaa muillekin kuin kahvin lipittäjille. Tää pieni oivallus saa mut jopa toivomaan, että asuisinpa joskus jonkin aikaa keskustassa. Että voisi edes hetken elää sellaista city-elämää, jossa olisi luonnollista istahtaa joskus välipalalle johonkin mukavaan kahvilaan ja vallata kavereiden kanssa tunnelmallinen nurkkaus vohvelikahvilasta.

Mutta pidemmittä puheitta, tässä mun kahvilalemppareita Tampereen ytimestä. (Laitoin niiden nimien kohdalle linkit koti- tai facebook-sivuille, että jos jotakuta kiinnostaa kurkata, ei tarvitse erikseen googlata.)

Vakuuttava ensivaikutelma tästä paikasta syntyi vasta sitten, kun olin iskenyt hampaani kiinni ostamaani pullaan. Siis aivan ihana vaniljavoisilmäpulla! Tuore ja pehmeä, makua unohtamatta. Mieleen jäivät myös sellaiset pään kokoiset korvapuustit, jollaisen olisin varmasti tilannut, jos ei olisi pitänyt säästää mahaa kierroksen muihin kuppiloihin. Kahvilassa oli tarjolla niin leipomuksia, leipiä kuin ruokaakin, kevyestä tuhdimpaan. Leipomukset oli aseteltu kauniisti tiskille ja valikoima oli kuolaneritystä aiheuttava.

Kahvila oli aika tilava, mikä on varmasti tärkeää kun kyseessä on ilmeisen suosittu kahvila. Pöydät oli aseteltu suurelta osin monelle hengelle, eli lienee sellainen paikka jonne porukka menee isommissakin porukoissa nauttimaan lounasta. Sisustus tai kahvilan tyyli ei muutoin ollut mitenkään erityisen mieleenpainuva, mutta herkkujen puolesta voisin palata tänne uudestaankin – se pulla todella hurmasi.

// Muokkaus: HUOM! Kulma konditorio on valitettavasti vaivihkaa lopettanut jossain välissä syksyllä 2015. 🙁

Tampereen ensimmäinen vohvelikahvila, pieni ja tiivis, mutta sitäkin tunnelmallisempi. Pahuksen suosittukin kyllä, mikä voi ruuhka-aikaan aiheuttaa ahtautta. Vohvelivalikoima oli herkullinen, löytyi niin makeaa kuin suolaista vaihtoehtoa erilaisin täyttein. Itse valitsin vohvelin vadelmahillolla, ja sen koostumus oli kyllä parempi kuin missään mun omatekemissä ikinä – samaan aikaan sopivan rapea ja pehmeän suussasulava.

Sisustus oli ihan nätti ja valaistus hämärän tunnelmallinen. Tää on just sellanen paikka, jonne menisin mielelläni vaikka Espoosta vierailemaan tulleen kaverin kanssa viettämään aikaa, syömään ja rupattelemaan kaikessa rauhassa kuulumisia läpi, mikäli paikka ei vain ole ihan tupaten täynnä ja jono ulos asti.

Tässä kahvilassa oli haettu selkeää teemaa, joka näkyi sisustuksessakin. Sen ulkonäköä on vaikea selittää sanoin: oli vähän niinkuin sellaista harkittua sekalaisuutta, kuten se, että tuolien malli vaihteli pöytäryhmittäin – tyylikkään vanhanaikaista, ei mitenkään turhan tarkkaa. Kahvila jatkui kahteen kerrokseen, alakerta oli valoisa ja avoin, jossa kaksi seinää olivat pelkkää ikkunaa, kun taas yläkerta oli hämärämpi ja intiimimpi. Eli niissä on mistä valita. Yläkerrasta löytyi myös joitain kirjoja, kuten joku vitsikirja vuodelta 2003, jossa oli niin huonoja vitsejä että pakostakin nauratti. Se oli tunnelmaltaan enemmän mieleen sellainen, sellainen, josta voisi vallata kaverin kanssa omasta nurkasta pöydän ja juoruilla mieltä painavista asioista jonkun leivoksen ja teekupin ääressä.

Ruokatarjontaan en paneutunut kovin hyvin (kun oli edellisessä paikassa syödyn vohvelin jälkeen aika täysi olo), mutta valikoimaa kyllä riitti, enkä muista mitään, mikä ei olisi näyttänyt herkulliselta. Leivosten ja leipien lisäksi löytyi myös pienempiä herkkuja, kuten nekkuja.

MimiBo on uusi, iloisen kotikutoinen kahvila, josta löytyy itse leivottuja leivoksia ja muita ruokia, sekä monenlaista teetä kauniista kupeista. Sanalla sanoen, todella suloinen! Tää on erityisesti kasvis- ja vegaaniruokiin painottava kahvila, joka keskittyy nimenomaan mahdollisimman läheltä hankittuihin suomalaisiin raaka-aineisiin. Se ei kuitenkaan näkynyt itse kahvilasta mitenkään selkeästi – huomasin kyllä salaattia vitriinissä, mutta ei tullut mieleen, että vege ja luomu olisivat merkittävä osa koko kahvilaa, se selvisi vasta netistä lukemalla. Siitä ei siis pidetä meteliä, mutta onhan asiakkaan hyvä tietää mitä suuhunsa popsii, eli oli tässä tapauksessa siis positiivinen tieto.

Valikoimaa kyllä riitti, ja leivokset, joihin kiinnitin huomiota, näyttivät suussa sulavilta! Joku kommentoi sisutuksen olevan aika hipsteri, mutta mun makuun se oli kyllä tosi mielenkiintoinen ja viihtyisä. Ehdottomasti uuden vierailun arvoinen – sellaisen vierailun, jossa pääsisi paremmin niiden ruokienkin makuun ilman NamiAppron aiheuttamaa etukäteisähkyä.

Tää iski muhun näistä kaikista kahviloista ehkä kaikkein voimakkaimmin sisustukseltaan ja tunnelmaltaan. Omaperäinen siis myöskin, kuten muut aiemmin mainitut, mutta samalla jotenkin symmetrisen tyylikäs ja rennon kodikas. Terassilla on ihanat punaiset kalusteet, jossa olisi upeaa istuskella aurinkoisella säällä. Sijainti on hyvin keskellä kaikkea sitä keskustan pöhinää, mutta itse kahvilanurkkaus on silti yllättävän rauhallinen.

Ruokavalikoimaan sisältyi leipien, leivosten ja muiden sellaisten lisäksi muun muassa smoothieita, fruitieita ja rahkoja. Sellainen oli mulle paras valinta silloin tiistain NamiApprossa, kun tää oli kierroksen toisiksi viimeinen kahvila, eikä siinä vaiheessa enää olisi uponnut mikä tahansa pulla.

En oikein tiedä, mikä se juttu oikein oli, mutta jotenkin tästä paikasta jäi erityisen hyvä fiilis, vaikka tykkäisinkin paljon myös muista postauksessa mainitsemani kahviloista. Tässä oli jotain tosi freesiä, jäi tunne että tänne mä voin tulla niin kaksin kuin porukalla, arkena tai vapaalla, milloin vain ja miten vain.

Kannattaa arvostaa paikallisia kahviloita. Ne tuovat kaupunkeihin persoonaa ja luonnetta ihan eri mittakaavassa kuin toisiaan toistavat ketjukuppilat.

Paljastakaa mulle oma lempikahvilanne tai muu vastaava, mikäli teiltä sellainen löytyy! Ei haittaa vaikkei se sijaitsisi Tampereella, mua kiinnostaa muidenkin paikkakuntien kuppilat. 🙂

// Kaipaatko lisää vinkkejä? Lue myös postaussarjan uudemmat osat: 
Vol.2 – 3d Crush Café, Kissakahvila Purnauskis, Café Deco, Mokkamestarit, Luomukahvila Leo
Vol.3 – Pella’s Cafe, Pala Cafe, Cafe & Salad bar Sanna’s, Cafe&bakery Mimosa