Kuinka voi tuntua niin syksyisen väsyneeltä, vaikka voisi nauttia viimeisistä lämpimistä päivistä ja vihreistä puistakin, ennenkuin alkaa toden teolla viiletä ja maisemat muuttua kellertäviksi? Mutta syksy tuntuu hyvältä. Ostin kirpparilta kaulaliinan enkä osaa enää lähteä ilman takkia ulos. Kotona on mukava olla kun siellä ei läkähdy tai jäädy, siinä yksi välikauden hyvä puoli. Oon opetellut käyttämään mun uutta kameraa ja kuvaillut ihan fiiliksissä luontoa. Suunnittelen syksyisten nilkkureiden ostamista, ettei tarvisi kulkea kangastennareilla siihen asti, kunnes on aika vaihtaa vuorellisiin bootseihin. Kävin ensimmäisellä tanssitunnilla ja tunsin saavani jopa liikuntamotivaation hännästä kiinni. Se on ollut kadoksissa jo pitkän aikaa.
Viime viikonvaihteessa rilluteltiin risteilyllä, meininki oli mitä mainioin mutta kuvasaldo jääkööt yksityiseksi. Sen jälkeen koulukin pääsi viimein vähän eri vaiheella käyntiin, saatiin jopa jotain kotitehtäviä, siis läksyjä, ja se jos mikä tuntuu jotenkin kovin absurdilta. Meidän englannin kurssin kirja onkin enkku-saksa ja kääntämiset pitää tehdä ihan omin nokkinensa, ja helppokin fysiikka pomppii silmissä ihan hepreana, kun siitä lukiossa käymästä ainokaisesta fysiikan kurssista on jo kai yli neljä vuotta aikaa. Silti yritän pysyä luennoilla hereillä ja tehdä tehtävät ennen viimeistä iltaa, vaikka kaiken opiskelun lykkääminen on aina ollut mulle toimeen ryhtymistä helpompaa.
Pää pursuaa käsityö- ja sisustusideoita, ja jotain oli tarkoitus tänkin viikon aikana saada valmiiksi, mutta empäs ehtinytkään – aloinkin viimein vääntämään yhtä viime syksyltä rästiin jäänyttä koulutehtävää. Lieni jo korkea aika aloittaa, se on kuitenkin 12 opintopistettä mitä siitä yhdestä tehtävästä on jäänyt roikkumaan. Yritän kompensoida myöhäistä palautusaikaa piirtämällä kuvituksen samaan tapaan panostuksella kuin Grand Trianonin aikoinaan. Aikaavievää mutta palkitsevaa, harmi vain kun vuorokausista tuntuvat tunnit loppuvan kesken.
Vaikea saada yhtä asiaa valmiiksi kun on taas niin monta asiaa samaa aikaa kesken. Mutta mulla on taas alitajuntainen tarve kerätä erilaisia tavoitteita, etteivät viikot tunnu liian saman kaavan jauhamiselta ja siltä, etten saa mitään konkreettista aikaiseksi. Kesä oli jatkuvasti liikaa samaa, jäätelöpalloja toisensa perään. Se jos mikä nosti motivaatiota opiskelunkin suhteen.
Löytyykö muita näin syksyn kynnyksellä opiskelusta tai muusta motivoituneita, vai onko jollakulla ihan päinvastoin?
7 Responses
Uusi opiskelupaikka motivoi, mutta samoin motivoivat myös käsityöt ja kirjat. Miten ihmeessä saisi aikaa kaikelle kivalle? Kaiken lisäksi laulaminen ja liikunta ovat nyt kiellettyjen listalla kovan flunssan takia… Phöh! Oli muuten hauska sattuma, kun bongasin arvonnassa lahjoittamasi penaalin käytössä täällä kampuksella 😀
ps. on muuten ihana tuo ensimmäisen kuvan mekko/pitkä toppi
Mietin samaa, liikaa juttuja mielessä eikä aika vaan millään riitä kaikelle! Ja ei vitsit kuinka hauska sattuma, mukava kuulla että se on käytössä! 😀 Kiitos!
Mua ilahduttaa, kun yksi portfolio on yksilötyö ja yhden laajan ryhmätyön saa tehdä myös yksin. o/ Ja mua pitäisi motivoida juokseminen, koska viikon päästä on puolikas, mutta kiinnostus on keskittynyt kokonaan roller derbyyn. Oh well. 😀
Heh, mä taas yritän motivoida itseäni lukemaan enkun sanoja, mutta se on ehkä viimeinen asia mitä haluaisin tehdä. 😀
Nuo sun hiukset on niin unelmat!
Voi kiitos! <3
Ah mitä kuvia <3 sun tukka ja toi mekko on tiätkö pelkkaa puhdasta mmhhhmmmfia! <3