Näitä kuului mun hellepäivään. Vain vesilasi puuttuu.
Nää säät on sitä upeinta kesää, vaikka kotona onkin aika tukahduttavaa, kun ilma ei kierrä ja lämpö seisoo. Jos töihin pitää mennä autolla, niin on varmaa että ainakin jompaan kumpaan suuntaan mentäessä se on kuin sauna. Ja ei, mun autossa ei ole ilmastointia. Oon aika iloinen siitä, että tänään on vaan parikyt astetta lämmintä. Alkuviikko on ollut aika tukala, kun sisällä on ollut tasan yhtä kuuma kuin ulkona. Olo on oikeasti ollut aika tahmea, kuten otsikkoonkin laitoin, kun jotain muuta piti keksiä kuin se kliseisistä kliseisin ”huh hellettä”. Mutta on tääkin kämppä. Talvella patterit eivät lämpene vaikka käännän tehot täysille, ja saa lähestulkoon palella pakkasilla, mutta kesällä tätä ei saa mitenkään viileämmäksi.
Maanantaina ajelin Tampereelle Tiukun kanssa, tiputettiin Roope siinä matkan varrella Hämeenlinnaan. Olisin halunnut saattaa perille asti, mutta piti keretä iltavuoroon. Tiistaina luin kirjaa ainakin seitsemän tuntia putkeen, söin mansikoita ja imin vettä kuin pesusieni. Tekstasin välillä Roopen kanssa, mutta ne menivät nukkumaan jo siinä main kun olin vasta puolessa välissä kirjaa. Keskityin siihen niin että menetin ajantajun, lopetin vasta kun takakansi tuli vastaan. Eilinen meni aika samaa rataa kun tiistai, tosin pyörähdin UFFin tasarahapäivillä, löysin sieltä kauniin mustan mekon kuudella eurolla, ja kotona mussutin mansikoiden sijaan karkkeja. Kokkaaminen ja hellan kuumentaminen jo valmiiksi kuumassa kämpässä eivät ole olleet mitään houkuttelevampia toimenpiteitä viime päivinä.
Tuntuu siltä, että kokoajan pitää olla vesilasi kourassa. Ja koska mun hanasta tulee niin hitaasti kylmää vettä, pitää säilyttää vesikannullista jääkaapissa, että on aina tarpeen vaatiessa juotavaa. Oon laittanut sinne veden sekaan sitruunan viipaleita, että maku pysyisi raikkaana pidempään.
En jaksa töiden lisäksi oikein tehdä mitään, saatan työpäivän aikana suunnitella vaikka mitä, mutta sitten kotona kuumuus ja/tai väsymys lamaannuttavat, ja olo on ikävän nahkea. Mulla oli äidin tekemä ranskanletti ainakin neljä päivää päässä, se oli kätevä kampaus joka pitäisi opetella itsekin tekemään. Hartiat ja selkä muistuttavat kipuilullaan, että voisin kyllä tehdä muutakin kuin maata vain sohvalla lukemassa kirjoja. Ahmaisin ensin läpi Outolintu -trilogian kakkososan, Kapinallisen, ja eilen puolet Eve Hietamiehen Yösyötöstä. Hyviä kirjoja molemmat, vaikka ovatkin hyvin erilaisia keskenään.
Odotan viikonloppua kuin kuuta nousevaa, menen opiskelukavereiden kanssa arkkitehtiopiskelijoiden kesätapahtumaan/-tapaamiseen. Odotan sen Olympuksen palkintokameran saapumista, ja ihmettelen miksi kaikissa toimituksissa kestää nyt niin jumalattoman pitkään. Odotan tietoa siitä, pääsenkö töiltäni perheen kanssa elokuun alussa mökille edes muutamaksi päiväksi, vai jäänkö silloinkin Tampereelle Tiukun kanssa, kun muut ovat reissussa. Odotan uuden lukuvuoden alkua ja opiskelijaelämää. Odotan että näkisin taas Roopen. Odotan että tulisi jotain tekemistä, joka saisi mut aktivoitua. — Mitä te odotatte?
4 Responses
Mun mielestä ihan paras lämpötila on 20-22. Sillon on lämmin, mutta pystyy vielä tekemäänkin jotain. 😀 Näillä helteillä jätskiä ja vettä menee paljon. Meillä on muuten samankaltainen kirjamaku! Itse odotan elokuuta, jolloin saan tietää pääsinkö kouluun ja vuoden vaihdetta, jolloin on vauvan laskettu aika.
Samaa mieltä! Kaikki siitä ylöspäin alkaa mennä liiankin tukalaksi. 😀 Kiva kuulla! Ja oi muistan muuten, kun joskus aikoinaan luin sun blogista jonkun vauvakuumeaiheisen postauksen johon taisin kommentoidakin jotain, ja sitten raskausuutisesta luettuani olin ja oon edelleen niin iloinen teidän puolesta! ♥
Tuo Eve Hietamiehen Yösyöttö on ihan loistava kirja 🙂 Mulle kelpaa helteet hyvin, mutta koirien lenkityksen kannalta saisi olla vähän vähemmänkin lämmintä.
Niin mustakin. 🙂 Jep, ja turkillisille eläimille helteet ovat aina vähän vielä tukalampia kuin ihmisille. :/