Lahjojen antaminen ei ole meidän parisuhteessa mitenkään järin merkittävässä roolissa, ja mä ainakin suosin eniten itsetehtyjä lahjoja. Se jokseenkin helpottaa elämää, kun Roope on semmosta ”en mä tarvii mitään” -tyyppiä aina lahjatoiveita kyseltäessä. Tänä vuonna mä halusin kuitenkin hommata jonkun hienon vuosipäivälahjan, kun antamani synttärilahjakin jäi vain kakkuun — ja kerrankin tiesin jonkun jutun, joka lahjaksi sopisi.
Nahkatakki. Sellainen joka kestää vuosia, sopii lähes mihin tahansa, milloin tahansa ja minkä kanssa tahansa. Oma nahkatakkini ostettiin Lontoosta kuutisen vuotta sitten, eikä se ikä paljoa näy. Mä tahdoin Roopelle nahkatakin, joka olisi ehdottomasti aitoa nahkaa, laadukas, klassinen ja musta. Semmonen, mistä ei vaan voisi olla tykkäämättä.
Suurin mietinnän aihe oli hinta. Nahkatakki on sellainen vaate, jossa hinnan kanssa ei kannata kauheasti tinkiä, mutta toisaalta mihinkään överikalliiseen ei ole varaa. Ei Roopekaan haluaisi, että tuhlaisin puolet yhden kuukauden kesätyöpalkan ihan vaan yhteen lahjaan. Lähdin selaamaan Stockmannin sivuja, ihan vaan siitä syystä, että ajattelin löytäväni sieltä helpoiten hyvän valikoiman nimenomaan aitonahkaisia takkeja.
Löysin muutamia vaihtoehtoja, joita karsin pois hinnan ja ulkonäön perusteella. Jäin arpomaan muutaman takin välillä osaamatta suoraan valita yhtä parasta — kaikki niistä olivat noin 150 euron hintaisia, ja valmistauduin henkisesti maksamaan takista sen verran, vaikka en koskaan ollut ostanut kellekään niin kallista lahjaa, ja samalla rahalla voisi ostaa vaikka mitä muuta järkevämpääkin.
Yhtenä päivänä samoja sivuja selatessa huomasin, että yhden takkimallin hinta oli romahtanut lähes puolella! Siitä ei paljoa enää jahkailtu ennen kuin laitoin jo takin tilaukseen.
Vaikka Stockmannin verkkokaupan toimitusajoista ei ole mitään hyvää sanottavaa (= takki saapui noudettavaksi yli viikon myöhässä, palvelupisteestä ei osattu sanoa mitään kunnon syitä myöhästymiseen eikä edes pahoiteltu asiaa, eikä netin kautta laittamaani asiakaspalautteeseen vastattu ikinä mitään), itse takki sopi kantajansa päälle täydellisesti. Oikeesti, näytti niin hyvältä, että mä olin ihan sulaa vahaa. (Mutta hei, ei kai ihme kun sen takin nimi oli Brandon!)
Mä toivon ton takin elinkaari olevan pitkä, ja että se kestää vuosien kulumista, elämistä sekä hyviä ja huonoja säitä. Vähän niinkuin tää meidän parisuhdekin, voihan ällynlällyromantiikka sentään, haha!
Varmaan mä just omistin kokonaisen postauksen takille, joka ei ees päätyny mulle itelleni. 😀 Tai mitä nyt vähän diivailin se päälläni, kun se muokkasi musta sellaisen harteikkaan mörssärin, että sai hyvät snägäri-uhoaja -vibat.
2 Responses
tosi kiva lahja ja idea 🙂 nykyään monet ostaa hirveesti lahjoja sillä perusteella et 'pakko nyt ostaa jotain' vaikka se ei olis edes kauheen ajatuksella mietitty ja maksaa ihan liikaa. esimerkkinä kaveripariskunta, jossa mies osti naiselle ekana vuosipäivänä niille sokos hotel presidenttiin yön…. kallista..
Kiitos! Totta puhut, usein unohtuu se, että lahjassa tärkeintä on se ajatus, ei se että lahja on, tai se kuinka paljon se maksoi. 🙂 Parhaimpia lahjoja ovat hyödylliset lahjat, jotka saa käyttöön ja jotka kestävät vuosia, kuten tässä lahjassa oli ideana. Toiseksi parhaita ovat mun mielestä elämyslahjat, jotka kokemuksen jälkeen jäävät ihaniksi muistoiksi. Semmonen voi olla vaikka ihan vaan hieno illallinen tai jotain, kunhan siinäkin on vaan käytetty päätä ja tehty lahjasta sellainen, josta lahjan saaja tykkää. :>