Sadekuuroja ja grillipihvejä

Heti näin alkuun: päivitin bannerin vähän kesäisempiin ja tällä kertaa vähän matalammiksi rajattuihin kuviin, etteivät ne peitä ihan koko näyttöä. Mun mielestä ne kuvaa tän blogin sisältöä aika hyvin, mutta kuulisin mielelläni kommentteja!

Ennen juhannushöpinöitä haluan vähän purkaa mieltäni yhdestä toisesta asiasta, joka aikalailla jaksaa harmittaa. Mä laitoin Roopelle tarkoittamani vuosipäivälahjan tilaukseen viime viikonloppuna, ja tuotteen piti saapua liikkeestä noudettavaksi 2-4 päivän sisällä. Koska tilausta tehdessä oli lauantai, olin valmis odottamaan vielä torstaihin asti ilman ongelmaa. Mutta kun perjantaiaamunakaan mitään saapumisviestiä ei ollut tullut, kaupat olivat menossa kiinni jo keskipäivällä, eivätkä aukeaisi kuin vasta sunnuntaina, ja mä pääsisin palaamaan Tampereelle vasta tiistaina, alkoi jo jonkin verran häiritä.

Heräsin eilen aikaisin ja painelin kaupan palvelupisteeseen. Kyselin tilauksestani, mutta niillä asikaspalvelijoilla oli antaa vain ei oo:ta. Eikä mitään havaintoa siitä, milloin kyseinen tuote saapuisi noudettavaksi. Kuulema Helsingin toimipisteessä kyseistä tuotetta oli, joten ehdotin, että voisin noutaa tilaukseni sieltä, ja näin saisin lahjankin annettua ajallaan. Mutta eihän sekään sopinut, olisi kuulema pitänyt maksaa siitä tuotteesta uudestaan! Ei saatana. Koko juttu meni ihan mönkään, hyvä jos nyt ehdin antaa koko lahjaa edes ennen kuin Roope lähtee inttiin!

Sapettaa ihan pirusti, kun ei noudateta sitä mitä on luvattu – eli niitä toimitusaikoja, jotka siellä verkkokaupan sivuilla lukee. Totta kai mä oletin, että niihin voisi luottaa! Kyse kun kumminkin oli Stockmannista. Saa nähdä, tilaanko niiden verkkokaupasta enää ikinä mitään. Oli sen verran hintava ostos, että kyllä saisi olettaa toimitusten kulkevan ajallaan.

Meinasin pillahtaa itkuun siinä niiden tympeiden ”no voivoi, ei me vaan mitään voida tehdä eikä mistään mitään tiedetä” -tyyppisten asiakaspalvelijoiden edessä, mutta pääsin onneksi liukenemaan paikalta ennen sitä. Oli mun jotenkin pakko rangaista niitä, se mun rangaistus oli olla toivottamatta hyvää juhannusta, kuten mulla muuten on tapana toivottaa. Vaikka tiedänhän mä, etteivät toimitusongelmat ole niiden vika. Se vain henkilöityi heihin, koska heillä ei ollut antaa mulla mitään apua tai vastauksia. Olin niin harmissani tuosta, että parkkihallista lähtiessäni ajoin ajatuksissani vähän aikaa yhdensuuntaista tietä väärään suuntaan, hups.

Sitten mukavempiin juttuihin. Meidän juhannus meni rauhallisesti, lähinnä Espoossa perheen kesken kotona hyvästä ruuasta nauttien. Mä olin eilen niin lopen uupunut eikä mikään tuntunut onnistuvan, että juhlafiilis oli vähän hukassa. Mun oli tarkoitus tehdä meidän juhannusillalliselle jälkiruoka, ja ideana oli pyöräyttää herkullinen kevyt mansikka-marenkikakku. Kaikki ei kuitenkaan sujunut senkään osalta siten miten suunnitelma oli, ja ensimmäinen marenkipohjapellillinen jäi liian raa’aksi. Muutin suunnitelmaa ja tein pieniä marenkeja, jotka paloivatkin ylikypsiksi. Siinä välissä tarjoiltiin porukalle pelkästään mansikkapalasia kermavaahdon kera, kunnes kolmas pellillinen viimein onnistui, ja saatiin kaikki vielä maistaa muutama onnistunutkin marenki…

Onneksi tämä päivä on mennyt mukavammin, eikä tarvitse sanoa, että koko juhannus olisi ollut ihan floppi. Sain nukkua niin pitkään kuin huvitti, ja uskaltauduttiin uloskin, kun aurinko pilkahteli aina välillä hetkeksi esiin niiden tummien sadekuuropilvien välistä. Napakan kylmä merituuli teki kuitenkin muuten potentiaalisen lämpimästä kesäpäivästä viileän, eikä auringonpaisteessakaan oikein meinannut tarjeta olla. Ihaninta on, kun voi ottaa rennosti ja nauttia seurasta eikä ruuasta ilman paineita, keräten voimia seuraavaan työviikkoon.


Miten teillä sujui juhannuksen vietto?

Mä en nyt enää toivottele hyviä juhannuksia, mutta mukavaa viikonloppua kumminkin kaikille! Me yritetään tässä keksiä jotain mukavaa ravintolaa, jossa voitaisiin neljännen vuosipäivän kunniaksi Roopen kanssa illallistaa – saa heittää ehdotuksia, jos joku hyvä paikka sattuu mieleen!