Miltä mun luona yleensä näyttää

Jennan blogissa oli postaus siitä, miltä koti näyttää luonnollisessa olomuodossaan kaikkien tavallisimpien ”blogikulissien” takana, joita usein ylläpidetään. Oma koti on ihaninta esitellä sen ollessa kaikkein hienoimmillaan, ja ajattelin tarttua tähän postausideaan, koska mun kämppä näytti vielä alkuviikosta juuri niin kaaottisen epäedustavalta, kuin mitä se yleensä pahimmillaan on.

Mua ei häiritse sekaisuus, mun kodin yleisin sisustusteema on ”hallittu kaaos”. Oon sitä tyyppiä, joka aloittaa tekemään kaikenlaista ja se kaikki sitten jää niille sijoilleen, ennen kuin joskus jaksan siivota jäljet pois. Tiskaamista lykkään aina siihen pisteeseen asti, ettei puhtaita astioita ole jäljellä, ruokapöytäkin saa kerätä lisää roinaa niin kauan, kunnes mun läppäri tai ruokalautanen eivät enää mahdu sen reunalle. Yksi mikä mun siistimismotivaation pitää minimissä, on se, ettei mun luona käy lähes koskaan ketään. Saan ihan rauhassa elellä omassa sekaisessa huushollissani, mikäs sen rennompaa. Jo sekin, että kissa oli kylässä, innosti pitämään vaatteet pois sohvalta ja selkänojilta, ettei se rontti repisi niitä riekaleiksi.

Kuvia ei ole lavastettu, tältä mun luona näytti keskiviikkona. Torstaina oltiin kuitenkin viimein siinä pisteessä, että piti pistää paikat äkkiä ihan tip top häikäisevään kuntoon. Roope tuli viettämään synttäri-iltaa mun tykö ennen kuin lähdettiin perjantaina Houtskariin, joten se motivoi kaikkein eniten. Ja uskokaa pois, tästäkin sai siivoamalla sen näköisen kämpän, että asukkaana on oikeasti ihan sivistynyt ihminen eikä peikko. Järjestin tavarat oikeille paikoilleen, siirsin turhat tuolit parvekkeelle, yritin jopa sisustaa vähän (vaihdoin ovi-kranssin, tungin joulutonttukoristeen vaatehuoneeseen piiloon ja ripustin seinälle kuvia). Kummasti tuntui koko kämppä kasvavan kokoa ihan sitä mukaa mitä siivosi.

Silloin kun mä innostun siivoamaan, teen sen tosi perusteellisesti. Töissä niin tekee joka kerta, koska no, se on työtä ja siitä saa palkkaa, mutta omassa kodissa pitää saada joku oikea syy siivota, tai edes satunnainen innostuspiikki. Hidasta hommasta tekee se, että jumitun yleensä kaikkiin pikkujuttuihin, kuten vaikka järjestelemään askarelutarvikkeita tai lajittelemaan vaatteita. En myöskään tykkää siivota vain päällisin puolin, vaan tavaroiden pitää oikeasti mennä niille sopiviin paikkoihin, eikä kaikkia voi vain piilottaa sängyn alle tai vaatehuoneeseen. Imuroisin varmasti useammin, jos mun imuri ei olisi niin iso, vanha, kömpelö ja kova-ääninen… se on yksi investointi, johon haluan tänä vuonna satsata.

Eli suunnilleen tällainen on mun opiskelijaboxi suurimman osan ajasta, varsinkin kiireisinä viikkoina, kun tulee vietettyä melkeinpä enemmän aikaa koulussa kuin kotona. Ainoa ero tavalliseen tuossa on, ettei ollut kerennut kasaantua sellaista samanlaista valtavaa tiskivuorta, joka yleensä peittää lavuaaria aina viikkojen lopussa, joten en edes viitsinyt ottaa keittiönurkkausta tähän ollenkaan mukaan. Vaatehuonekin oli kohtalaisen järjestyksessä, vaikkakin tosi täysi, eikä vessassa ollut mitään sen ihmeellisempää kuin kissanhiekkoja vähän siellä sun täällä lattialla Tiukun jäljiltä.

Tällä hetkellä mun kämppä on niin vimpan päälle siisti, että olo siellä tuntuu melkeinpä oudolta. Toisaalta siisti koti innostaa jatkamaan sisustamista, seuraavaksi pitäisi ainakin hommata verhot ja ommella sohvatyynyille uudet päälliset. Voisin joskus tehdä vähän nätimmänkin kämppäpostauksen, sellaisen mikä näyttää mun kämpän parhaimmat puolet, mutta tällä kertaa oli tällaisen realistisemman vuoro. Heitän haasteen eteenpäin: kaikki jotka uskaltavat esitellä luukkunsa arkisessa valossa, mua kiinnostaa nähdä!