Terveisiä luonnonhelmasta Houtskarista, matkattiin tänne tänään Roopen kanssa mun kummitädin luo viettämään viikonloppua. Mulla on parin päivän aikana kerääntynyt materiaalia niin moneen postaukseen, että on kamalan vaikea päättää, mistä oikein aloittaisin. Haluaisin tehdä ja julkaista kaikki ihanhetinyt, mutta ei se taida olla paras ratkaisu, vaikka kaikki tuntuisikin ajankohtaiselta just tällä hetkellä. Käsityöjuttuja ei kuitenkaan ole vähään aikaan tänne ilmestynyt, kun niille ei kiireen keskellä ole ollut aikaa, joten aloitetaan vaikka sillä teemalla.
Mulla oli eilen niin sanottu kevätsiivous, ja sen lomassa oli viimein aika vaihtaa myös ulko-oven kranssi – mulla roikkui siellä edelleen se joulukalenterin 2. luukussa esitelty havukranssi. Yllättävän vähän niitä neulasia oli tähän mennessä varissut, eli niin kauan kun siihen ei koskenut, koko komeus säilytti edustuskuntonsa. Mutta heti sillä sekunnilla, kun mä menin sitä hipaisemaan, pääsi valloilleen raju havusade. Onneksi oli pussi alla. Pelastin siitä kranssista punatulkut talteen ensi talvea odottamaan, muu havuton ranka päätyi roskikseen.
Päätin jättää tällä kertaa luonnosta kerätyt materiaalit sikseen, ja kaivoin varastoista pari keväisen väristä kangastilkkua. Aluksi ajatus oli käyttää pahvia, mutta mielikuvitus ei pelannut tarpeeksi ja päädyin vain säätämään pelkän kankaan kanssa.
Tarvikkeisiin lukeutuvat kangastilkut, rautalanka sekä muutamat vapaavalintaiset koristeet (eivät olleet mulla lopulta ihan samat, kuin ensimmäinen kuva voisi antaa ymmärtää), työvälineisiin sakset, liima ja ompelukone, plus kranssin täytteeksi sanomalehtisilppua.
Ompelin kaksi pitkän mallista tilkkua ensin lyhyistä päistään yhteen, sitten oikeat puolet vastakkain ”putkiloksi”.
Aloitin ompelemalla kangastilkuista putkilon, jonka käänsin ympäri ja täytin sanomalehti silpulla. Jätin putkilon päihin vähän vapaata tilaa.
Tungin putkilön sisään rautalangan (tai siis kolme toisiinsa kiedottua rautalankapätkää) ja taivutin kranssiputkilon päät yhteen. Tungin rumemman pään nätimmän sisään, ja koska iski laiskuus, en ommellut käsin vaan liimasin pää yhteen.
Tämän jälkeisen työvaiheen voi toteuttaa ihan miten lystää, mä kiedoin kranssin ympärillä narua ja paperinauhaa ja liimasin muutaman koristelehden, jotka löysin tonkiessani mun koristepaperivarastoja. Siellä oli yllättävän paljon kaikkea jännää sälää, mitä oon vuosien varrella säästänyt periaatteella ”jos vaikka joskus tarvitsis”.
Että sellainen. Vihreä korostuu nätisti punaruskeasta ovesta. Hiukan pulska siitä tuli, mutta ehkä kumminkin mielummin vähän liian näkyvä kuin ihan hailukka. Mä tykkään, mitä te?
4 Responses
Ihanan simppeli:D sopii just kevääseen, kun etenki joulukransseissa on hirveesti kaikkea. Kevät on sitten tällanen aika ku luontoheräilee ja välillä on aika karun näköstä.
Kiitos! Mä tykkään enemmän tämmösistä simppeleistä, joissa ei ole liikaa krääsää. 😀 Joulu usein täytetään muutenkin kaikella tilpehöörillä, mun kotona ei ollut kuin ne hopeisiksi spayatut mustikanvarvut pullossa, yksi tonttu ja havukranssi, jossa siinäkin vain pari punatulkkua. Simppeliä mutta ihan tarpeeks jouluista mulle. 🙂 Jouluvalot olisin laittanut, mutta ne meni siihen kuusiväkerrelmään Espoon päähän. Kevät on karu, mutta jotenkin herkkä ja hentoinen silti samaan aikaan.
Ompas todella kiva! Olen itsekkin miettinyt että minkälaista kranssia sitä voisi nyt keväämmällä laittaa oveen, ja tuo onkin oiva vaihtoehto 🙂 Ja todella nätti toteutus!
– Eppu
Kiitos, kiva kuulla! 🙂 Itekin tykkään, vaikka tuo oli tommonen extempore tehty juttu, josta olisi voinut tulla ihan katastrofikin!