Makia mahan täydeltä

Toisin kuin joskus blogin alkuaikoina, mä en ole pitkään aikaan omistanut ainuttakaan postausta pelkästään ruualle. Ruoka ei ylipäätänsä vaan ole jotenkin enää solahtanut sopivasti mun juttuihin, varsinkin kun sellaisia sitä sun tätä -postauksiakin on viime aikoina ollut niin vähän. Sitä paitsi, enhän mä koskaan edes saa mun ruoka-annoksista mitään kuvia, vaikka etukäteen niin suunnittelisin, sillä heti sen ruuan ääreen päästessäni unohdan kaikki kuvailut ja muistan ne vasta sitten, kun kaikki on jo syöty. Tai sitten suunnittelen ottavani jonkun leipomisprojektin välivaiheista kuvia ja lopulta muistankin koko jutun vasta sitten, kun koko tekele on valmis ja lähestulkoon jo syötykin. Että se siitä sitten.

Mutta kun mä nyt kerrankin sain nappastua jonkin verran omasta mielestäni katsomiskelpoista kuvamateriaalia, niin ajattelin höpöttää vähän mukavasta eilisestä, kun omistettiin Roopen kanssa kuusi tuntia pelkästään sushille. En oo koskaan aikaisemmin tehnyt itse sushia, vaikka se lukeutuu pihvien ja pizzojen kanssa suurimpiin suosikkeihin. Ollaan tälle viimeiselle kesälomaviikolle yritetty keksiä kaikkea pientä yhteistä ohjelmaa ja tekemistä, ja sushikokkien leikkiminen sopi kummallekin enemmän kuin hyvin.

Ensin hommattiin tarvikkeet ja ainekset, joista suurin osa löytyi Helsingin Annankadun Tokyokanista: bambumatto, sushiriisiä ja -etikkaa, wasabia ja merilevää. Sen jälkeen hommattiin Prismasta kurkkua ja avokadoa ja Cittarista tuoretta lohta, kun Prismassa oli vain jotain lähes kymmenen päivää sitten pyydettyä. Sitä ei raakana ihan enää oikein olisi uskaltanut syödä. Ei haalittu kasaan mitään kauhean monipuolisia täytteitä näin ekalle yrittämälle, jatkossa voi sitten kokeilla uusia juttuja.

Itse makit ja nigirit tehtiin Tokyokanin nettisivuilta löytyneen ohjeen (pdf-tiedosto) mukaan, lukuunottamatta sitä, että tuplattiin määrä. Se oli loppujen lopuksi aika liioiteltua mutta nälkäisenä ja ahneena usein yliarvioi sen, kuinka paljon sinne napaan oikein uppoaakaan sitä safkaa. Tuplaohjeella tuli sopiva määrä sushia kahden sijasta neljälle henkilölle, ja meiltä ylitse jääneet sushit kelpasivat onneksi hyvin mun vanhemmille, jotka palasivat sopivasti töistä suoraan sushipöytään.

Itse prosessi oli aika tahmea. Riisin koostumus oli juuri sopiva, mutta oli se kyllä aikamoista askartelua. Piti jatkuvasti olla pesemässä käsiä, kun ne saivat kokoajan uuden tahmean riisikerroksen päällensä. Mulla oli vähän sellainen huonosti nukutun ukkosyön (jyrinä sai ikkunat helisemään) ja ankean sadesään kärjistämällä eniten vituttaa kaikki -tuulella, mutta sekin onneksi hälveni sitten työn touhussa ja viimeistään niitä työn tuloksia syödessä. Ei meidän sushista kertaheitolla tullut mitään täydellistä, mutta herkullista ainakin! Roope sotki paitansa soijakastikkeeseen, mä sotkin omani avokadoon. Ylimääräisestä keitetystä riisistä (jota jäi aika paljon) pyörittelin onigirien näköisiä palleroita huomiseksi välipalaksi, ylimääräinen lohipala päätyi lohi-&katkarapukastikkeeseen, ylimääräiset avokadopalaset mun iltapalaleivän päälle.

Yritin maistattaa yhtä sushipalaa mun ennakkoluuloiselle mutta muuten muka niin ruokasivistyneelle ”lempiruokiani ovat simpukat ja sisäfilepihvi” -pikkuveljelle. Sain sen ottamaan yhden palasen suuhunsa, mutta yök-en-syö -rooli oli nähtävästi vedettävä viimeisen päälle loppuun asti, kun mokoma unohti hyvät tavat ja ryntäsi sylkäisemään maistiaisen biöjätteisiin heti siinä mun silmien edessä. Tuskin edes ehti kunnolla maistaa sitä. Voi hukkaan mennyttä makirulla-raukkaa.

Miten teille maistuu sushi?