Siitä huolimatta, että ilmapiiri tuntuu kokoajan painostavan syvenemässä määrin keskittymään vain ja ainoastaan pääsykokeisiin, tai ainakin oppimaan keskittymään kunnolla silloin kun keskittyy, niin tästä projektista en luovu. En vaikka äiti sanoi, että mä voisin hyvin käyttää yo-juhlissa sitä yhtä viime vuoden puolella ostettua vaaleanvihreää mekkoa, jota käytin jouluaattona Teneriffalla ja jonka suunnittelin vetäväni ylleni myös nyt vappuna. Ei.
Koska mähän teen itse itselleni ylioppilasmekon. Piste.
En oo edistynyt tässä enempää sitten alkuviikon, mutta onneksi silloin oli aikaa päästä ompelussa kunnolla alkuun. Kuvien valo- ja värimaailma heittelevät jonkin verran, koska osa kuvista on otettu aika myöhään illalla epäedullisimmissa kuvausolosuhteissa, ja oon liian poikki säätämään nyt turhan paljon kuvanmuokkausten kanssa.
Tää on enemmänkin sellainen tekovaiheista ja muista ajatuksista pientä selitystä sisältävä projektipäiväkirjamainen etenemis- ja tilannekatsaus, kuin mikään virallinen mekon ompeluohje tai DIY. Ja jos näitä mekon tekemisen vaiheita tänne jatkossakin laitan, niin ne luultavasti tulevat olemaan aika samantyyppisiä. Teen tätä hyvin pitkälti vaan omasta päästä soveltamalla ilman mitään valmiita ohjeita, mitä nyt vetoketjuvaiheessa olis ajatuksena luntata apuja jostain päin internetin ihmeellistä maailmaa.
Ostin mekkotarvikkeet Eurokankaasta, hintaa taisi tulla yhteensä jotain vähän yli pari kymppiä. Pohjakankaan osalta päädyin sähäkän siniseen puuvillakankaaseen, päällikankaaksi otin lähes samansävyistä harsomaista, läpikuultavaa kankangasta. Lisäksi vielä (piilo)vetoketju sekä yläosaa varten tukikangasta(=liimakangasta) ja tukiluut.
Mullahan ei ollut alustavasti mitään kaavoja, mutta koska kangasta on vähän vaikea lähteä ihan extempore arvioimalla leikkelemään, kannatti kaavat tehdä itsetehtyä sovitusnukkea hyväksi käyttäen itse.
- Teippasin teipillä sovitusnukkeen muistiviivoja mekon yläosan koosta ja kaavapaloista.
- Kiinnitin vanhaa&turhaa vaaleanpunakukkakuvioista lakanakangasta nuken ympärille.
- Piirsin tussilla kankaan läpikuultaneiden teippien mukaiset kaavapalat. Valkoinen teippi ei tosin ollut mikään kaikkein paras vaihtoehto, ei kuultanut kovin tehokkaasti läpi…
Tein yläosaa varten kolme kaavapalaa, etu-, etusivu- ja takasivukappaleen.
Koska omien kaavojen tekeminen tähän tyyliin ei ole ihan pilkulleen, tein samaisen kukkakankaan pohjalta kokeiluversion, jolla selvitin, onko
kaavat oikean kokoiset ja saako niillä aikaiseksi toimivan kotelomaisen yläosan. Siitä ei nyt ole erillistä kuvaa, mutta kaavat vaikuttivat ajavan asiansa, joten siirryin niine hyvineni virallisen mekkokankaan kimppuun.
Tahdoin yläosasta riittävän tukevan, joten päätin tehdä sen kaksinkertaisena. Toisin sanoen etukappale x2 (siinä kun on taite toisessa sivussa), ja etusivut & takasivut x4. Jätin leikatessa suunnilleen 1-1,5cm saumavarat.
Toisen puolet kappaleet ompelin yhteen sellaisinaan, toisen puolen kappaleisiin silitin ennen yhteenompelua ensin tukikankaat kiinni.
Kinkkisintä oli pysyä valppaana, ettei etusivu- ja takasivu kappaleissa silittäisi tukikangasta samoille puolille, kun tarkoitus oli saada peilikuvat.
Ja vaikka kuinka yritin pitää sen ajatuksen mukana, viimeisessä silitettävässä kappaleessa mokasin ja tuloksena oli kaksi saman puolen takakappaletta. Onneksi se liimakangas lähti helposti repimällä pois ja ylijäämää oli riittävästi…
Kuvassa alempana on ulkopuolelle jäävä osa, jossa sisäpuoli on musta tukikankaan vuoksi, ja päällä oleva osa on ”se osa joka tulee iholle”.
Tarvittiin tähän tosissaan lisää tukevuutta vielä tai ei, niin koska olin päättänyt nuo tukiluut laittaa, oli ne myös ”pakko” laittaa. Laitoin niitä tosin vain kaksi, etukappaleen saumojen kohdille.
Tungin ne luut ompelemiini käytäviin, eli kahden suoran ompeleen muodostamaan tilaan.
Tuohon tuo sitten tällä kertaa jäi. Kangaskerrokset ovat kiinnit toisissaan vain noiden tukiluukäytäväompeleiden ja nuppineulojen ansiosta, saumat ovat huolittelemattomat ja takana on monta senttiä liikakangasta. Mielummin kyllä näin päin, parempi monta senttiä liikaa kuin senttikin liian vähän. Helpompi sitä kangasta on poistaa kuin lisätä.
Ei tuo miltään kovin nätiltä näytä noine etupuolen epämääräisine saumoineen päivineen, mutta onneksi tässä vaiheessa ei vielä tarvitsekaan olla täysin huoliteltua. Päällehän tulee kuitenkin se harsokangas, eikä sen jälkeen noita pohjakankaan saumoja pitäisi näkyä enää ollenkaan. 🙂
En oo varma missä välissä ehdin tätä taas jatkaa, odottelen ensin että jospa broidi säätäisi koulun teknisten töiden tunnillaan tuolle mun sovitusnukelle jonkinlaisen jalan, jotta voisin päästä pohjamekossa myös hameosan kimppuun…
Oliko toimiva tilannekatsaus vai jäikö jotain norsun mentäviä mustia aukkoja?
2 Responses
Ihana tämä postaus on, jatka vaan tän mekon kanssa tälleen 😀 ja hei hitsi, mulla ois ollu jokunen pätkä tota liimatukikangasta kaapissa ihan turhaan, oisin voinu lähettää sen sulle 😀
AGENTTTI: Kiitti, hyvä kuulla! 🙂 Oivoi, ei mahda mitään. 😀 Mä en itse olis edes tajunnut mitään liimakangasta hankkia, se oli se eurokankaan kassatyttö joka rupes mun noita sinisiä kankaita sun muita kassalla maksaessa kyselemään, onko mulla kaikki mitä tarvitsen, kuten liimakangasta. Olin siinä vähän huuli pyöreenä että öö okei, otetaan sit vielä semmosta. 😀