Aamuöistä villapaidan tuunailua

Mulle tuli postissa tossa pari päivää sitten viimeisimmät blogikirppariostokset. 🙂 Toiset oli farkut, joissa on polvien/säärten kohdalla mustat tekonahkayksityiskohdat. Ja toinen on tää valkoinen villapaita, koko S, ja totesin sen heti ekan kokeilukerran jälkeen auttamattoman väärän malliseksi mun kropalle. Eli ei muuta kuin tuunaamaan:

Mä vasta harjoittelen leveiden&lyhyiden paitojen käyttöä, mutta tää nyt sai osakseen parin kolmen sentin kavennukset kummastakin reunasta. Haastetta toi se, että paidan etuosa on neuletta ja takaosa liukasta sifonkimaista kangasta, ja takaosa kaarevasti etuosaa pidempi.

Ensimmäisessä ja toisessa kuvassa näkyy juuri paidan takaosa ja siihen tekemäni taitos. Ja huomatkaa, että paita on siis nurinperin…

Ensimmäinen ommel tehty. 🙂 Tein kumpaankin ensin nuppineiloittamaani ”käytävää” pitkin suoran tikkauksen, jonka jälkeen otin neulat pois, leikkasin tikkauksen ulkopuolelle jääneen kankaan pois about puolen sentin saumavaralla ja sitten sitten siksakilla se ulkoreuna, ettei lähde heti purkautumaan.

Tällein siis. Laitoin jopa tuon pesulapun takaisin paikalleen,ja tuon jälkeen vielä käänsin sauman kankaan suuntaisesti ja tikkasin päälle suoralla. Ei pitäisi langanpätkien sitten ihan helposti kutitella.

Tällaisella pelillä meikä vetelee. 🙂 Saumurilla olisi toki nopeampaa, mutta tällä tavallisella ainakin tulee varovaisempaa jälkeä. Toki jos rupeisin tätä enemmänkin harrastamaan, niin pitäisi hankkiä lisää alalankaan puolia, erivärisiä lankoja & paininjalkoja, ja mitähän lie kaikkea…
Vähän meinaa hukkua jo kielenkärjeltä tää käsityösanasto, tosin onhan niistä viimesistä tekstiilitunneista jo kolmisen vuotta ettei sen puoleen.. 😀

Tässä näkyy vähän lopputulosta sivulta ja takaa ja sellasta. 🙂 Tuo taitoshommeli onnistui hyvin, kukaan ei kyllä ihan helpolla huomaa, että tuolle oltaisi tehty mitään!

Meillä oli tänään koulukuvaus (päällä oli tosin toinen asu kuin näissä kuvissa). Mulla ei yleensä oo mitään asennevammaa omien kuvien suhteen, mutta nyt ei kyllä tuntunut menevän ihan putkeen. Mikä on sääli, koska valmistautumisaikaa mulla oli koko aamu koska ei ollut tunteja…

Ryhmäkuva otettiin ulkona. Aurinko häikäs silmiin, toivottavasti tuli ees joku sellanen kuva jossa silmät ei oo puoliummessa sirrillään, ja toivottavasti just se kuva valittais siks kuvaks joka kaikille annetaan…

Tosin en voi enää ikinä mokata niin pahasti ryhmäkuvassa kuin mitä sillon kasiluokalla, joten turha pelko että tää nyt olisi mikään täys pohjanoteeraus. 😀 Voisin vaikka laittaa tänne joskus vanhoja koulukuvia. Tuleeko kellään muulla mieleen jotain oikein erityisen ”onnistunutta” koulukuvaa joltain vuodelta menneisyydestä? 😀 Mä nimittäin näytin silloin kerran siltä kuin olisin irvistänyt inhosta, katsoen samalla vinosti vieressä istuvaan, näyttäen siis siltä kuin se kaveri siinä vieressä haisis jotenki erityisen pahalle. Ehanaa. 😉

Yksityiskuvat oli… no, istuin kuvauspenkkiin, käännän pään kameraan ja *RÄPS-RÄPS* ja se on siinä. Kävelen vähän hölmistyneenä pois ja tajuun hitaasti, että taisin hymyillä just sillä tavalla, millä mun EI kannata hymyillä (= huulten välistä tulee esiin pieni osa hampaita tavalla joka ärsyttää mua itteäni ihan hillittömästi)… Voi kumpa olisin tajunnut hymyillä ihan kunnolla pepsodentisti. D: Vähän ajan päästä tajusin myös, että mun kaulakoru (jonka kävin pikapikaa koulumatkalla ostamassa glitteristä kauhean korukriisin iskettyä) oli ihan vinossa…

Valivali. Ja sit oli enkun verbioppikoe ja koko ilta meni päin sanonko-mä-mitä… Kello on jo puol kaks yöllä ja mun pitäis tehä yks enkun kirjotelma, palautuspakko huomenna… Toivottakaa onnea että pysyn hereillä huomenna- eikun siis tänään päivällä. 🙂 Muutenkin ollut jotenkin kauhean väsynyt olo nyt viime päivät, toivottavasti en oo tulossa kipeeksi. Kaikki muut mun ympärillä tosin on kipeitä, joten ehkä se iskee mulle sit jotenki sopivasti just ylppäreihin, olis niin mun tuuria!