Mä rakastan suomalaista designia. Kaunista muotoilua, mielenkiintoisia printtejä, värejä ja ylipäätänsä kotimaisuutta. Jos ei niin usein pitäisi mennä sen mukaan, että ”mikä nyt vain sattuu sopimaan budjettiin”, panostaisin kotimaisuuteen ja laatuun enemmän. Kai sillekin vielä tulee aikansa, sitten joskus kun ei enää ryömi eteenpäin opintotukien, pienen palkan ja ärsyttävien tulorajojen suossa. Onneksi ikkunashoppailu niin netissä kuin kaupoissa on ihan mukavaa pelkkänä ajantapponakin, vaikka kaikkea ihanaa ei voikaan kahmia mukaansa heti silloin kun huvittaisi. Haaveilu ja silmäruoka ovat suuri osa koko iloa.
Siellä Indiedaysin bloggaajapäivillä oman ständinsä oli pystyttänyt muun muassa Vallila, joka tuottaa suomalaisia design- ja sisustustuotteita erilaisilla printeilla varustettuina. Esittelyssä oli Vallilan tämän kevään kokoelma nimeltään Mielentilat. Samalla sai mahdollisuuden tarttua pieneen yhteistyöjuttuun tehdä sisustusaiheinen postaus, omaan kotiin toivottavia mielentiloja mukaillen, Vallilan kuosein. Ajankohtaista sinänsä, kun vastikää tän kämpän siivosin, niin mun päässä poukkoilee jatkuvasti ajatuksia siitä, millaiset jutut tänne oikein sopisivat.
Jos ootte yhtään seuranneet blogeista sisustusjuttuja, ootte saattanu huomata, miten valkoinen – ja vaaleus ylipäätänsä – ovat aika suuressa suosiossa. En tiiä kulkeeko se sitten käsi kädessä blogien ulkoasujen ylivalkoisuuden kanssa, mutta kuitenkin. Omakin kotini on aika valkoinen, johtuen siitä, että seinissä ei oikein ole vielä muuta väriä ja että muutamat pakolliset huonekalut sattuvat olemaan valkoisia.
Valkoinen on aika valoisa valinta, mutta sen edellyttämä värittömyys ei ole yhtään mun juttu. Se kun sotkeentuukin niin helposti, ei tämmönen häslääjä sais sellasta pidettyä siistinä kahta tuntia pidempään. Kissakin oksensi mun tiistaina ostamalle ihanalle valkoiselle päiväpeitolle jo keskiviikkona. Mokoma.
Haluan tänne kontrasteja, printtejä, väriä ja eloa, ja kaiken tuon jotenkin niin, ettei kokonaisuus olisi liian rauhaton. En mitään selkeitä eläinhahmoja tai sellaista, vaan mielummin jotain abstraktimpaa, sekä mustavalkoista että väriä.
Pienessä kämpässä, jossa lähes joka kulma on nähtävissä ihan vain päätä kääntämällä, pitää ajatella kokonaiskuvaa. Käytännönläheisesti tällaisessa ”pieni pala kerrallaan” -sisustuksessa lähtökohtana ovat ne ensimmäisten tavaroiden joukossa hankittavat, kaiken huomion keskipisteenä seisovat huonekalut, joita ei ihan heti vaihdeta. Eli mun tapauksessa kaikki lähtee punaisesta sohvasta.
Kevätvärit harvemmin ovat niin syviä kuin itse kaipaisin (enkä ole hailakoiden pastellivärien ylin ystävä) mutta kaikeksi onneksi mun sohvan punainen taittaa vähän siniseen päin, joten violetit tai vaaleammat punaiset eivät riitele sen kanssa mitenkään silmiä särkevästi. Vallilan Mielentilat -kokoelmassa mua kiehtoivat ehkä eniten mustavalkoiset kuosit, vaikka joitain värikkäitäkin lemppareita oli, kuten näissä kuvissa näkyy.
Nuo ylempänä näkyvät sinisävyiset mäntyverhot haluaisin suoraan sanottuna heti tältä istumalta ripustaa ikkunoihini. Sopisivat täydellisesti. Vallilan Mielentilat -kokoelmaan voi tutustua heidän verkkosivuillaan täältä.
Jos mietin adjektiiveja, joita haluaisin tän luukkuni huokuvan, haluaisin niiden olevan kodikas, luova, eloisa ja harmoninen, sekä tämän hetken fiiliksiin sopivasti keväisen aurinkoinen. Sillä tavoin, että viihtyisin itse ja tuntisin kämpän kaikin puolin omakseni, ja että muillekin voisi jäädä vierailuista hyvä fiilis. Faktahan se on, että ympäristön estetiikka vaikuttaa mielialaan. Ja nyt kun yksin asuessa olisi vielä tilaisuus sisustaa täysin oman mielen mukaan, ilman että tarvitsee yhtään ajatella kanssa-asujan makua, haha.
Millaista fiilistä te haluaisitte oman kotinne huokuvan?
Postaus on toteutettu yhteistyössä Vallilan kanssa, alkuperäiset kuvat ovat Vallilan. Olipa jännää, tämä oli ihka ensimmäinen yhteistyöjutun pohjalta toteuttamani postaus. Toivottavasti piditte, minusta tätä oli mukava kirjoittaa.
6 Responses
Hei tää yhteistyöjuttu oli aika jees – ei sellanen mun vihaama "no sain sieltä ja täältä tota ja tätä, tässä teille kämänen alennuskoodi moi".
Omaa kotii toivon ehdottomasti kodikkuutta. Jos joskus saan mun unelmakodin toteutettua (valoisuutta, tarvittaessa tunnelmavalaistusta, tiiliseiniä…), niin se siitä huokuva fiilis on toivottavasti turvallisuutta ja tervetulleisuutta. Mulle oman kodin pitää ehdottomasti tuntua turvapaikalta muulta maailmalta – toisaalta sellaisen paikka, että siellä voi vieraat tuntea itsensä tervetulleeksi.
Tosi ihana kuulla!! Toi oli hyvä, että muuten valoisuutta, mieluiten nimenomaan luonnonvaloa, mutta tarvittaessa luonnonvalon sijaan tunnelmavalaistusta. Ja tiiliseinät, ah. Se on asia, jonka haluaisin siirtää mun Espoon huoneesta tänne Tampereen kotiin. Jos edes toi yksi pitkä kantavaseinä olisi tiiliseinä eikä vaan tylsä valkoinen (johon ei voi edes helposti naulata tauluja), rakastaisin tätä kämppää sata kertaa enemmän. 😀
Ihanaa lukea kerrankin aito ja rehellinen yhteistyöpostaus! Monista hehkuu se päälleliimattu mainostus, mutta tää oli jotenki tällanen… "puhunpa nyt sisustuksesta ja vähän fiilistelen Vallilaa", jotenki tosi luonnollisesti. Nainen, olet syntynyt bloggaamaan!
Ja noi kuosit on ihania! Omassa sisustuksessa nautin enemmän tummista ja lämpimistä väreistä, vähän ehkä boheemiin/intialaiseen tyyliin. Opiskelijakämppään ois unelma saada laadittua sellanen sisustus kuin haluaa, mutta tota joo… Tää opiskelijabudjetti ei oikein sovi siihen kuvaan. :'D
Kiitos tosi paljon ihanasta kommentista! Superpiristävää, koska vaikka ite tykkäsin tehdä tätä postausta, mulla oli suurta epävarmuutta sen suhteen, miten muut ottaa tän vastaan, ihan vaan sen takia että pohjalla on yhteistyöjuttu. Joten kiitos kauniista sanoista! ❤ Joo, opiskelijabudjetti hinaa aina sisustuspanostusta alas vaikka muuten intoa riittäisi, ei oo aina kiva pohtia tyyliin "ostanko nätit verhot vai säästänkö imuria varten". D:
Komppaan edellisiä, ihanan raikas, tuore ja jotenkin hyvin sun tyylinen yhteistyöpostaus, ei yhtään näitä pakotettuja ja väkinäisiä yhteistyöjuttuja, mitä löytyy liian monesta blogista nykyään. Ja ah, rakastuin noihin lakanoihin tossa tokassa kuvassa, nyt sit kuolaan niitä kunnes poistuu markkinoilta.
Aina voi haaveilla ihanasta sisustuksesta, mutt opiskeluaikana taitaa jäädä haaveiluks – ne turhankin pakolliset jutut kuten sänky ja jääkaapin täyte taitaa mennä ainakin omalla kohalla sit verhojen ja muiden ihanien tekstiilien ja koristusten edelle. Ikean tavarat kun ei edes ole niin tyylikkäitä suurin osa. 😀
Jos saisin sisustaa miten haluaisin (köhköh, Sims3) nii unelma ois ehkä sellanen vaalea, hyvin pelkistetty, ett tehostevärinä ois joku raikas väri, mutt ei kuitenkaan liikaa kontrastia, muuten hyh. Valkonen on helppo ratkasu. 😀 Toisaalta sit taas joku vähän boheemimpi sisustus, jossa on paljon tummia sävyjä ja lämpösiä värejä sekä "ylimääräsiä" tekstiilejä vois olla kans kiva, koska viihdyn täyteläisessä ympäristössä, jos näin voi sanoa? Se ois mahtavaa. Ja valitettavan tyyristä.. T_T
Kiitos paljon! :> Yritin olla luontevan oma itteni ja antaa tekstin tulla ulos samalla tavalla kuin se normaalistikin tulee. Ehkä vaikeinta koko postauksessa oli vain sen julkaisu, kun jotenkin jännitti muiden mielipiteet enemmän kuin normaalisti. Eli oli erityisen ihanaa ja kannustavaa saada positiivista palautetta!
Mullakin menevät pakolliset hankinnat ja ruoka ja elämä ylipäätänsä sisustuksen edelle, vaikka olisikin upeeta, jos voisi laittaa kotinsa juuri sellaiseksi kuin haluaa. Ja alennusten perässä tuntee joskus tarvetta juosta, vaikka välttelenkin sellaisia häppeningejä kuin vaikkapa Hullut päivät… Jos sinne menee, lähtee takaisin kotiin mukanaan kaikkea muuta, kuin mitä alunperin meni "ihan vaan katsomaan". Onneksi asun Hervannassa, eikä täällä ole vaatekauppojakaan kuin Seppälä ja UFF, joten ei ole jatkuvaa riskiä tuhlata niihin. Subway on mun itsekurin pahin vihollinen.
Voi kun mulla olisi Sims3. Oli joskus, mutta nykyisessä koneessa ei ole edes levyasemaa… Haluaisin suunnitella mun unelmakodin, ja mökin, ja monta versiota niistä. Joskus nuorempana sitä pelatessa välitin vaan niistä simeistä ja niiden draamoista ja kämpiksi valitsin lähinnä valmistontteja, mutta nyt mua nimenomaan kiinnostaisi rakennella niitä taloja, kun niitä seiniäkin voi vaan tosta noin vaan pursuttaa… Se olisi helppoa tapa vähän visualisoida omia unelmiaan ja sisustusvisioitaan.