Kerron tässä postauksessa meidän lasiseinä-projektin vaiheista suunnittelusta toteutukseen. Projektin toteutuksesta on ehtinyt vierähtää jo yli 1,5 vuotta, mutta tästä tuli niin hieno, että olisi ikävä jättää kokonaan kirjoittamatta. Sisustus on ehtinyt näiden kuvien jälkeen jo muuttua ja huonekalut vaihtaa paikkaa useampaankin otteeseen, mutta se ei nyt ole pääasia.
Jos kiinnostaa nähdä, miltä asunto näytti ennen remontteja, niin lattiaremonttisuunnitelmista löytyy postaus ja sen lopputuloksesta ja muista kodin pienemmistä päivityksistä summaus täältä.
Lähtötilanne – eli ennen kuin lasiseinä iskettiin mukaan kuvioon – oli tyhjä holvikaari, kuten alla kuvassa.
Kun me muutettiin Helsinkiin vuonna 2021, me valittiin valoisa asunto, jossa oli mukavasti neliöitä, mutta ei paljoa seiniä. Asunnon pohja oli sellainen, josta tiesi, että uuden seinän rakentamalla siitä oli mahdollista tehdä kaksio. Olohuone-makuuhuone oli yhtenäistä avaraa tilaa, ja me haluttiin säilyttää siitä avaruudesta ja valoisuudesta mahdollisimman paljon, vaikka tilan- ja äänimaailman jakaja tarvittiinkin.
Suunnitelmaksi muotoutui holvikaaren sisään rakennettu lasiseinä, joka olisi mahdollista sulkea kokonaan mutta myös avata mahdollisimman auki.
Mittasin ja mallinsin meidän asunnon niin tarkkaan kuin pystyin. Se oli aika haaste, koska eihän tälläisessä vanhassa rakennuksessa ole yhtään mihinkään suuntaan suoraa seinää. Vain laserkeilaamalla olisi voinut saada oikeasti millilleen tarkkaa settiä. Mutta yksinkertainen lasermitta kädessä mitat, ja Archicadillä kaavioiksi ja 3d:ksi – se riitti tarkkuudeltaan tähän. Sain mallinnettua alustavan suunnitelman, jolla pystyttiin pyytämään sopivilta lasiseinä-toimittajilta tarjouksia.
Haaste olikin se, että muodosta haluttiin kaareva, holvikaaren mukaisesti. Valtaosa lasiseinien toimittajista tekee alumiinista suorakaiteen mallisia lasiseiniä. Ne on helppo tehdä tehtaalla ja kiinnittää paikan päällä, ja hintaakaan ei silloin tule kovin paljon. Meidän seinän tapauksessa ainoa hyvä vaihtoehto oli tehdä runkorakenne puusta, puusepän käsityönä siis.
Koska tämä lasiseinä oli tapauksena oli aika spesiaali, tekijöistä ei ollut tunkua. Onneksi löydettiin kuitenkin hyvä urakoitsija, Lasipalvelu Lehtimäki Oy, joka yhdisti voimansa paikallisen puusepänliikkeen, Venhawood:in kanssa!
Tällaisen projektin onnistumisen ytimessä on ehdottomasti taitavat, luotettavat tekijät ja toimiva kommunikaatio.
Kirkkaat lasiruudut kiinnitettiin ovilehtiin ruuvaamalla niiden molemmille puolille kapeat tammipuiset listat. Ei siis mitään turhia liimauksia, pysyvät pelkillä listoilla tukevasti kiinni.
Näitä lasien reunalistoja tähän tulikin yhteensä 252 kappaletta.
Ja kun jokainen on kiinni kahdella ruuvilla, ruuveja on yhteensä 504. Siinä olikin vähän ruuvattavaa! Plus sen lisäksi peitelistojen kiinnitys – nekin ruuveilla, jotta ne on tarvittaessa irroitettavissa, mikäli kiskoja tarvitsee jotenkin huoltaa.
Lasiseinän yksityiskohdat – vetimet ja listojen ruuvit – ovat messinkisiä, kuten monet muut yksittäiset kohdat meidän asunnossa.
Messinki on tällä hetkellä tosi trendikäs sävy, ja tykkään siitä itsekin. Mutta olen yrittänyt varoa, ettei sitä tule myöskään liikaa tai vääriin paikkoihin, että kokonaisuudessa säilyisi sellainen rakennuksen henkeen sopiva ajattomuus ja arvokkuus.
Lasiseinän runko on tammea, ja tammiosat on käsitelty sävytetyllä puuöljyllä (Rubio Monocoat Oil Plus 2C).
Se on tuotteena laadukas, kestävä ja luonnollinen, sekä käsittääkseni myrkyttömimmästä päästä (0% VOC) mitä näitä tuotteita löytyy. Sävyssä on hieman valkoista mukana, ja omasta mielestäni siitä tuli ihan täydellinen. Halusin, että puusta pysyy kellertävyys poissa, mutta sävyn ei tarvinnut olla ihan yhtä vaaleaa, kuin meidän lattiat (ne on Timberwise Arctic öljyvahattu tammi -lankkuparkettia).
Kuvissa saattaa olla jonkun verran sävyvaihtelua, mikä voi vähän vaikeuttaa aidon sävyn hahmottamista. Mutta näinhän nuo yleensäkin riippuvat paljon valaistuksesta, miten hyvin sävyt välittyvät kuvista. Lisäksi muokkasin osan kuvista jo silloin 1,5 vuotta sitten, joten niissä voi olla vähän erilainen tyyli senkin takia.
Jotta homma ei olisi ollut liian yksinkertainen, seinään asennettiin myös olohuoneen puolelle valaistus:
Koko holvikaaren matkalta lasiseinän reunasta reunaan kulkee led-nauha, jossa on himmennysominaisuus.
Valo tulee epäsuorasti, kaarta kohti, piilolistan takaa. Jos se ei ole päällä, koko valon olemassaoloa ei välttämättä edes tajua. Hauska ominaisuus tässä on se, että jos makuuhuoneessa on pimeää, ja vain tämä seinän valo on päällä, makuuhuone pysyy edelleen valosta huolimatta pimeänä (tai ainakin tosi hämäränä), eikä sinne meinaa nähdä ollenkaan sisälle.
Luulen, että tämä epäsuora valaistus on yksi isoimpia tekijöitä, minkä takia me ei olla kaivattu tähän seinään mitään erillistä verhoa tai muuta näköestettä. Valaistusero on niin iso, että toisella puolella voi vaikka nukkua mukavan hämärässä, kun toinen puoli on tällä lasiseinän valolla (vaikka himmennetysti) valaistu.
Led-valot tarvitsevat muuntajan, joka on sellainen mötikkä, jolle piti tehdä jemma.
Samalla pistokkeiden paikka siirtyi hieman. Lopputulos oli onneksi jokaisen kulman mukaan siistittyjen lattialistojen ja vaalean kannen jälkeen tosi siisti, ja kalusteiden jälkeen erittäin huomaamaton. Muutoin se näyttää vähän sellaiselta rakenteelliselta suunnittelukukkaselta, mitä vanhoissa (ja joskus uusissakin) taloissa joskus on. Ihan ei lähdetty massiiviseen tiiliseinään jyrsimään koloa tätä varten, siinä puuhassa budjetti olisi todennäköisesti raketoinut. Ja jos se jotakuta tämän asunnon seuraavaa omistajaa joskus tulevaisuudessa häiritsee, se on mahdollista purkaa pois.
Nämä asennukset teki tietysti sähkömies – en vaan yhtään enää muista, mikä hänen nimensä oli.
Liukuseinällä on neljä ovilehteä, joista neljäs – eli ikkunan puoleisin – on kiinteä seinäke.
Muut kolme ovilehteä avautuvat vedettäessä siistin synkronoidusti, eli kaikki ovilehdet samaan aikaan. Ihanan symmetristä!
Makuuhuoneen puolella lasiseinän yläosassa on hylly, jossa on mahdollista säilyttää koriste-esineitä, kirjoja, ja kaikenlaista nättiä.
Hylly muodostuu siitä, kun yläosan ikkuna ei vaatinut yhtä paksuja karmeja, kuin neljäkaistainen liukulasiseinä. Se on käytännön syistä mukana tullut kiva lisäys. Oikeastaan alunperin suunnittelin erillisen hyllyn myös olohuoneen puolelle,, mutta se karsiutui jo suunnitteluvaiheessa pois, koska näytti paremmalta ilman.
Nyt tämän seinän kanssa on eletty nyt jo yli 1,5 vuotta, ja ollaan kyllä oltu tosi tyytyväisiä. Puu elää vuoden ympäri ilmankosteuden vaihtelun mukaan, mikä näkyy välillä saumoissa, jos oikein tarkkaan katsoo, mutta tammi on kovaa ja kestävää, ja kaikki toimii.
Oikeastaan ainoa pieni muokkaus on ollut se, kun vastikää kiskoihin lisättiin jälkiasennuksena ”stoppari”, jonka vuoksi ovi on jäykempi avata.
Tämä siksi, että meillä on kaksi kissaa, joista toinen on vähän turhan nokkela ja voimakas, ja oppi avaamaan liukuseinän. 😅 Ei osattu ennakoida sitä, jonka takia seinään ei suunniteltu mitään varsinaisia lukkoja, ja kaikki yksinkertaiset hakaset sun muut olisivat olleet vain toiselta puolelta avattavissa, joten niistä ei olisi ollut meille hyötyä. Mutta tällaisen stopparin voimakkuutta voi säätää, tai sen voi helposti kokonaan poistaa, jos se muuttuisi tarpeettomaksi. Meillä se on nyt asennettu varsin jämäkäksi, jotta seinän suljettua voi (viimein!) luottaa siihen, ettei katit pääse toiselle puolelle.
Veikkaan, ettei toinen samanlainen lasiseinä löydy ihan helpolla!
Eipä sillä, ei kauhean moni tällaiseen projektiin edes lähde, ei tilaajana eikä tekijänä. Kiitos vielä toimivasta yhteistyöstä tämän lasiseinä-vision toteuttaneille Lasipalvelu Lehtimäki Oy:n Ville-Veikolle ja Venhawood:in Santerille!
Ja ihan vaan selvennöksenä, tämäkään projekti ei ollut mikään kaupallinen blogiyhteistyö tms, me maksettiin tästä tekijöille ihan riihikuivaa. 💸 Suosittelen tekijöitä ihan siitä ilosta, että projekti onnistui tosi hienosti.
Tuliko mieleen jotain kysyttävää aiheesta? Laita ihmeessä kommenttia, niin vastaan, jos osaan. 😊