Mä oon aika herkkä lämpötilojen vaihtelulle. Kun on kylmä, tärisen kuin horkassa, kun on kuuma, hikoilen kuin pieni sika. Herään aamulla ja palelen, vedän kunnon vaatekerrostot päälle vaikka tiedän, että niissä tulee sitten kouluun ripeästi lyllertäessä kuuma. Illalla koulusta kotiin tullessa tulee ensin kuuma, riisun ylimääräiset kuteet pois, sitten viileä, puen lisää vaatetta päälle, sitten juon teetä ja äkkiä onkin taas kuuma ja joudun poistamaan kerroksia, kun se tee lämmittää koko kropan alta aikayksikön. Se on sellaista säätämistä.
Mun ääreisverenkiertokin on ihan höhlä. Sormet ja varpaat vielä sietää, ja näissä pakkasissa ne jäätyy muutenkin helposti vähän jokaisella. Mutta kun korvatkin ”jäätyy” jo vain kesällä pyörää ajaessa, tai saleissa ryhmäliikuntatunneilla pelkän liikkumisen aiheuttavan ilmavirran vuoksi. Ja kun korvat jäätyy, olo lähentelee jotain sellaista oksetuksen ja päänsäryn välimuotoa. Eilen mulla jäätyi korvat joksikin aikaa suihkun jälkeen sisäilman viileydestä (joka saattoi olla 17 astetta mun huoneessa). Meni nopeasti ohi, mutta ei se koskaan mukavalta tunnu.
Ihmettelen, miten silloin vain vuosi tai pari nuorempanakin vielä kulki talvella tennareissa, miten mä silloin kykenin siihen. En kai muistaakseni sentään silloinkaan muista talvivermeistä tinkinyt, niinkuin useilla tyylisyiden takia oli tapana. Jos ei järki niin lienee ainakin se mukavuudenhalu riittävästi jossain aivojen takanurkassa huutanut.
Mä en vaan käsitä, miten jotkut pärjää kylmissä säissä niin vähissä vaatteissa, ottamaan vaikka jotain asukuvia takki auki, kun pakkasta on melkeen parikytä astetta… Sinänsä kadehdittavaa, kun mulla meni jopa mun paksupohjasilla karvavuorisilla bootseilla baltiarallaa kilometrin matkan stadissa kävellessä oikeasta jalasta tunto. Helsingin merellisessä pakkasessa on kyllä ihan oma vivahteensa, koska Tampereella on ollut suuremmat pakkaslukemat, muttei vielä kertaakaan ollut mikään paikka jäätynyt tuolla tavalla.
Alimmassa kuvassa näkyy mun löydöt Fidasta, isoja villapaitoja ja pompulalankahuivi. Mietin josko pitäisin sen huivin tuollaisenaan, vai purkaisinko ja neuloisin samasta langasta pari tyynynpäällistä. Sitä ylemmässä kuvassa on yksi koulutehtävä, jossa piti toteuttaa vapaavalintaisella tekniikalla mielenmaisema jostain paikasta, joka on itselle jotenkin merkityksellinen. Mä luonnostelin muutaman aika tunnusmerkillisen kuvan kauniista renessanssikaupunki Firenzestä, jossa käytiin silloin kesän interraililla – se kun oli mun ja Roopen mielestä varmaan koko reissun siistein paikka. Jos teidän pitäisi valita joku yksi itsellenne merkityksellinen paikka, mikä/missä se olisi?
9 Responses
Ihan mielettömän hienoja nuo sun piirustukset, vauuu! Olisinpa itse edes puoliksi noin hyvä!
Mulla on aivan toivoton reissukuume, koko ajan polttelee lähteä jonnekin. Tuli vain tuosta teidän reilistä mieleen 😉 Täytyisi varata jotain!
Mulle yksi merkityksellinen paikka on kyllä Malta, jonne lensin ensimmäistä kertaa elämässäni ja vietin unohtumattoman kolmeviikkoisen kielikurssin. Vaikka ajattelen, että samassa maassa ei ehkä raaski käydä kuin kerran, niin Maltalle kyllä olisi mahtavaa vielä joskus palata. <3
Voi kiitos, mä kyllä pidän noita aika hätäisinä. 😀 Mullakin kuumottaa kamalasti että jonnekin pitäisi päästä, kova hinku joko jonnekkin lämpimään tai maailman toiselle puolen ihan uusiin maisemiin… Kuulostaa ihanalle, mä en oo tainnut olla koskaan käynyt Maltalla. :3
Ihanaa, korvasielunsisko! (korvansisko?) Mulla kanssa korvat ihan täysin vaihtolämpöiset, pipo on päässä syyskuusta toukokuuhun tai muuten sattuu niin jumalattomasti. Onneksi nyt oli ainakin syksyllä trendinä paksut, korvat peittävät pannat niin sai ees jotain vaihtelua. Toivottavasti jatkuu keväällä..
Haha korvasisko! 😀 Mullakin on pipo päässä ainakin keväät, syksyt ja talvet. :d
Minusta on myös tullut ihan törkeä vilukissa! Ennen sitä mentiin ilman mitään sukkahousuja normihousujen alla ja käytettiin tennareita, kunnes lunta oli jo liikaa. Viime talven "toppa"takkikin tuntuu nyt niin ohuelta… 😀
Joo, mullakin kerrospukeutuminen on nykyään ihan pakko. 😀 En vaan kestä kylmää, tekee vaikeeta sekin kun kaikki muu on vuorattu, mutta sitten jäätyvät kasvot. D:
totta puhut 😀
täällä ilmottautuu yks vilukissa! mulla on yleensä aina kylmä, aamulla ku herää oon jässä, päivällä on kylmä ja illalla on kylmä ku menee nukkumaan 😀 kesällä saa olla sen +30 ja täys auringonpaiste eikä mulla siltikään oo liian kuuma 😀 ne harvat hetket ku mulla on kuuma ni poikaystävä tulee puhelimen kans 'voitko toistaa nii saan äänitettyä, on niin harvinaista sun suusta' XD sori romaani
Ou nou! 😀 Mulla sentään on joskus ihan sopivakin olla, jotenkin vaikea ajatus että olisi kokoajan kylmä, pisteet sulle että kestät. :O Ei haittaa romaanit♥