Istutaan puussa ja heitellään kusipäitä kävyillä

Rakkaus on kivaa, mut romantiikka voi mennä yli ja kovaa. En oo niitä, jotka rakastaa romanttisia komedioita. Mulla nousee niitä kattoessa niin kauhee myötähäpeä, että pystyn seuraamaan sitä korkeintaan sormien väleistä tiiraillen jos sitäkään.
Se on jännä kun koulussa ihmiset aina pariutuu ja sitten kun ja jos seurusteleva pari on samassa koulussa, se meinaa sitä että muut sivulliset saa seurata osapuolleen näitä genrejä: kokoaikainen kiehnäys, ”pysähdymmepä tuijottamaan toisiamme niin helvetin romanttisesti silmiin nyt kymmeneksi minuutiksi vaikka kaverini kertoo juuri jotain tärkeää tuossa vastapäätä” -eli silmillä nuoleminen, kiihkeä kuolanvaihto sekä kuivapano (joo, sitä vartenhan koulun yleiset sohvat onkin. NOT.) Ei sillä, että mulla olisi mitään näitä vastaan tai että olisin mikään siveystarkastaja, mut joskus oikeesti menee yli mun ymmärryksen.


Mun mielestä koulu on koulu. Opiskelua ja kavereiden kanssa olemista ja tällasta ihan perus kanssakäymistä varten. Riippuu henkilöistä, mut jotkut tahtoo koulussa keskittyä toisiin asioihin kuin siihen et parin metrin päässä on taas yks pari jolla on jotain astetta kiihkeempää kesken ja nii mihin sitä nyt kattois kun käytävät on ahtaat eikä muuallekkaan mahdu istumaan ja voi jumalauta onko ihan pakko just siinä ja just nyt ja joo.


Sitten kun koulusta päästään kotiin ni helvetti pankoot oikee sydämensä kyllyydestä vaikka vanhempien sängyllä tai kotipihan koivua vasten jos ei omaan huoneeseen asti kerkeä, tai jotai. Se on niin tosi kiva olla jollain vitun ruotsin tunnilla jolla ei muutenkaan jaksa keskittyä ja sit siinä nenän edessä kaulailee taas yks pari ja joo, tekis mieli heittää kävyllä.

Helvetti että mua väsyttää. (Sanon minä jolla ei ole yhtäkään kasiaamua tällä viikolla, hah.)


Btw, dösät on perseestä. Maanantai alko mukavasti kun se yks ja ainoo jätti tulematta ja piti nousta toiseen ja kävellä osapuilleen puolet matkasta. Jes.